Miten suhtautua klassikoihin?

Miten suhtautua klassikoihin?

Pidän kovasti Charles Dickensin romaaneista sekä muistakin klassikkokirjoista. Kuitenkin minun nykyaikaisen (suomalaisen) lukijan on tuskallista käsittää Dickensin aikakautta: Romaanihenkilöiden säätyrajat suorastaan pöyristyttävät . Kirjailija kuvaa armollisesti työläisiä nimittämällä heitä "kelpo miehiksi, rehdiksi nuorukaisiksi tai uutteraksi vaimoksi ....jotka ovat ehdottoman rehellisiä ja ahkeria ja oikeudentajuisia.". Dickens kertoo myös lapsiin kohtaavaa julmuutta mutta päästäessään henkilönsä yhtään parempiin oloihin unohtaa nuo kärsimykset ilmanmuuta. Ja edelleen jatkuu: Antakaa hakea minulle vaunut....paiskasin jopa kättä tuolle rehdille veikkoselle... soin tuolle uskolliselle palvelijalle sen ilon.... Jopa pieniä joutilaita pojannnaskaleita herroitellaan! Entäpä sitten mainio Daniel Defoen Robinson Crusoe! Suorastaan henkeäsalpaavan jännää lukea miten Robinson alkaa touhuta elinolojaan metsästäen, kalastaen ja huoltamalla huusholliaan....kunnes vuosien yksinäisyyden jälkeen saa ihmis-kumppanin! Ja eikö tämä prrkleen idiootti, Robinson, heti rupea määrailemään ja uudelleen ristimään tuota miestä. Robinson ilman muuta määrittelee itsensä Isännäksi, masteriksi, sensjiaan että olisi arvioinut Perjantain (tai mikä hänen alkuperäinen nimensä olikaan) vaikkapa veljekseen tai ystäväkseen. Vaan ei. Voi jjumalllaut---- MIten pitkään Robinson Crusoen tai Dickensin kirjan henkilöiden olisi pitänyt olla kuvaannollsesti autiolla saarellaan, että he olisivat ymmärtäneet ihmisten tasa-arvoisuuden? Ja vielä kysymys: MILLOIN Englannissa loppui tuo sääty-höpötys?

Vastaus

Sinun kannattaa eläytyä kirjan maailmaan eikä koettaa muuttaa sitä. Monen sukupolven kokemus on jo vahvistanut näiden tekstien pätevyyden. Eikö yksi kirjan ansioista ole se, että se kuvaa realistisesti aikansa luokkayhteiskuntaa, rotufilosofiaa, joka on kuin lasten suusta, ja lasten "asemaa", eikä koeta kaunistella niitä jälkimaailmaa silmällä pitäen? Ja tätä realistista kuvausta voi pitää myös vaivihkaisena kritiikkinä, kriittisenä realismina. 

Englannissa ei ole säätyvalta loppunut, vaikka kritiikki sitä kohtaan on edennyt ja demokratisoitumista on tapahtunut : ´Oiva maa on Englanti, jos on rikasta sukusi sun, mut Englanti on kurja maa kodiks köyhän, niinkuin mun ..´

Kommentit (0)

Vastauksesi