Miten sanojen "kasvot" ja "naama" alkuperät eroavat?

Miten sanojen "kasvot" ja "naama" alkuperät eroavat?

Vastaus

Kasvot-sanan taustalla on itämerensuomalais-mordvalainen verbi kasvaa. Sitä on esitetty alkujaan indoeurooppalaiseksi lainaksi, mutta tämä selitys on kiistanalainen. Naama-sanalla on vastineita suomen lähisukukielissä, mutta sen perimmäisiä juuria ei tunneta.

Kasvaa-verbin johdoksella kasvo tai kasvu on runsaasti vastineita itämerensuomalaisissa kielissä. Niiden merkitykset vastaavat lähinnä suomen sanaa kasvu. Myös suomen murteissa ja vanhassa kirjakielessä kasvo-sanalla on nykyisestä yleiskielestä poikkeavia merkityksiä, esimerkiksi 'kasvu, kasvi, hyöty, voitto, korko'.

Suomen kirjakielessä sana kasvot on esiintynyt nykyisessä merkityksessään Agricolan ajoista saakka.

Elias Lönnrotin sanakirjassa (julkaistu 1866-1880) yksiköllisellä sanalla kasvo oli merktys 'poski'. Voidaan ajatella, että kasvot tarkoitti ensin molempia poskia ja sittemmin koko pään etupuolta. Merkitys on kehittynyt vain suomen kielessä. Karjalan kielen sana kasvot on lainattu suomesta.

Naama-sanan vastineita ovat karjalan noama ja saamen námmi. Edellinen merkitsee sekä kasvoja että naamaria. Jälkimmäinen tarkoittaa ohutta nahkaa, joka peittää poron sarvia niiden kasvuvaiheen aikana.

Sanavartalon alkuperästä ei ole tietoa. Suomen kirjakielessä naama on mainittu ensimmäisen kerran vuonna 1745, jolloin Daniel Jusleniuksen sanakirja antoi sen merkitykseksi 'ulkomuoto, iho'. Suomen naamari on johdettu naama-sanasta.

Lähde: Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja (WSOY 2004)

Kommentit (0)

Vastauksesi