Miten naisjalkapallo sai alkunsa suomessa!

Miten naisjalkapallo sai alkunsa suomessa!

Vastaus

Suomessa naisjalkapalloa on pelattu jo ennen maailmansotia, mutta virallisesti sen harjoittaminen alkoi 1970-luvulla. Suurena syynä myöhäiselle virallisen toiminnan aloittamiselle oli mm. se, että naisjalkapalloilu sai varsin vähän taloudellista tukea. Vuosi 1971 on suomalaisen naisfudiksen kannalta merkittävä. Silloin nimittäin käynnistettiin naisjalkapallojoukkueiden välinen Mimmiliiga. Se sai näyttävän alun 3. kesäkuuta Olympiastadionilla, kun HJK ja HIFK kohtasivat Ilta-Sanomain organisoimassa ottelussa.

Ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin. Tätä ottelua voidaan pitää helsinkiläisen ja myös suomalaisen naisjalkapalloilun virallisena aloituspotkuna. Samana kesänä myös Palloliitto osallistui naisjalkapalloilun esiintuomiseen ja järjesti 51 joukkueen turnauksen parhaan suomalaisen naisfudisjengin löytämiseksi. Voittajalle oli tiedossa Palloliiton silloisen puheenjohtajan Ove Rehnin lahjoittama kiertopalkinto, nimeltään ”Eevojen omena”.

Voittajaksi selviytyi HJK, voitettuaan finaalissa Vaasan palloseuran 6-0. Tässä vuonna 1971 jalkapalloilun Suomen mestareiksi kruunatut helsinkiläisnaiset:

Sirkka Pauli, Paula Järvenpää, Kaija Salopuro, Kirsi-Marja Kukkanen, Katri Alaja, Pirkko Vauhkonen, Tuula Öhrberg, Marjatta Lehti, Kaija Lundan, Tuija Lehtilä, Inkeri Määttä, Tuula Parkkonen, Anneli Hakonen, Raija Vähäsantanen, Anita Himanen, Leena Eloranta ja Terttu Luoto. Eli kaikille heille myöhäiset onnittelut ensimmäisestä Suomen mestaruudesta!

Vaikka HJK menestyi varhain ja oli vahvasti avaamassa tietä suomalaiselle naisjalkapallolle, oli sillekin silti vaikeaa saada taloudellista tukea tai kenttävuoroja. Harjoituskentälle päästiin vain sunnuntaiaamuisin, ja HJK:n johdossa ollut Kari Salonen ilmoitti naisjoukkueelle, että HJK:n nimeä voi kyllä käyttää, mutta rahaa ei tipu penniäkään.

Joukkueen kapteenin Kaija Salopuron mukaan tämä ei kuitenkaan heikentänyt joukkuehenkeä, vaan päinvastoin lujitti mielialaa: Kaikki varat toimintaan kasattiin omalla porukalla erilaisten tempausten avulla. Sitten kolmantena toimintavuotena saatiin ensimmäiset sponsorit. HJK:n naiset alkoivat mainostaa pelipaidoissa Patricia-rintaliivejä, ja pelihousuissaan O.B.tä.

Ensimmäisissä joukkueissa pelanneilla naisilla ei ollut valtavasti pelikokemusta. HJK:n silloinen kapteeni Kaija Salopuro kertoo Palloliiton historiassa ensimmäisen joukkueen valmentajan olleen ”Arska” niminen kaveri, joka harjoitusten jälkeen oli ehdottanut kenttäryhmitykseksi 4-4-2 tai 4-3-3. Pelaajat olivat ihmeissään sillä kukaan ei ollut kuullutkaan näistä mystisistä numeroyhdistelmistä aikaisemmin. Kapteeni Kaija Salopuron sanoin: ”Ei meillä ollut mitään tajua koko taktiikasta. Kyselin monena päivänä tutuilta mitä nämä neljä-neljä-kahdet ja neljä-kolme-kolmet oikein tarkoittaa.”

Nykyään suomalaisnaisfutaajat hallitsevat tietysti myös taktisen puolen, ha ovat menestyneet maailmallakin. Tällä hetkellä naisjalkapalloilu on Suomessa suositumpaa kuin koskaan. Suomessa on yli 18 000 jalkapalloa seuratasolla harrastavaa tyttöä ja naista. Joukkueista voidaan mainita mm. HJK, FC Foxtrot ja FC Honka.

Lähteet:
Artikkeli ”Naiset ja jalkapallo. Naisjalkapalloilun valtikka alusta asti Helsingissä”
Mauri Forsblomin kirjasta 75 vuotta helsinkiläisen jalkapalloilun hyväksi (Suomen palloliiton Helsingin piiri, 1999)
http://www.naisfutis.net/sivusto/2006/12/10/naisjalkapallon-pitka-histor...

Kommentit (0)

Vastauksesi