Miten mannerlaattojen liikkeet ovat vaikuttaneet Suomen pinnanmuotoihin?

Miten mannerlaattojen liikkeet ovat vaikuttaneet Suomen pinnanmuotoihin?

Vastaus

Mannerlaattojen liikkeillä on ollut vaikutusta paitsi Suomen pinnanmuotoihin, myös koko Skandinavian sijaintiin. Mannerlaatoista ja pinnanmuodoista on kysytty meiltä aikaisemminkin. Arkistossamme kerrotaan näin:

Suomen kallioperä on syntynyt eri vaiheissa 1600-3000 miljoonaa vuotta sitten vaihtelevissa geologisissa olosuhteissa. Meidänkin alueella on ollut korkeat poimuvuoret, mutta ne ovat eroosion vaikutuksesta ehtineet tasoittua lähes nykyiselleen jo prekambrisella maailmankaudella, joka päättyi noin 540 miljoonaa vuotta sitten. Mm. tästä tiedämme, että kallioperämme on erittäin vanhaa. Muutama kulutusta kestävä ns. jäännösvuori on kuitenkin säilynyt, mm. Koli ja Ylläs. Matti Tikkanen kirjoittaa näin: ”Maamme korkokuva on verrattavissa vanhan rakennuksen puulattiaan, joka rakennuksen kallistelun vuoksi on hivenen vietto. Sen pintaan on syöpynyt vuosien saatossa painaumia ja puuhun on syntynyt usein myös halkeamia. Tiivissyiset oksan kohdat ovat puolestaan vastustaneet hyvin kulutusta ja kohoavat pinnan yleistä tasoa ylemmäksi. Korkokuvan runkona on 1,7-2,8 miljardia vuotta vanha peruskallio, joka kuuluu osana Pohjois- ja Itä-Euroopan eli Fennosarmatian prekambriseen peruskalliolohkoon ja joka on paljastuneena vain Fennoskandian eli Baltian kilven alueella sekä suppeammin Ukrainan kilvessä. Tämä korkeita vuoristojakin aikanaan sisältänyt peruskallio kului kuitenkin lähes tasaiseksi puolitasangoksi eli peneplaaniksi jo prekambrisella maailmankaudella.”

Mannerlaattojen liikkeiden vaikutuksista Skandinavian sijaintiin ja pinnanmuotoihin kerrotaan arkistossamme seuraavaa:

Pohjoinen Eurooppa – siis nykyinen Skandinavian ja Baltian alue – on ollut useinkin päiväntasaajan tienoilla. Noin 500 miljoonan vuoden jaksoissa mantereet nimittäin repeytyvät ja hautavajoamista avautuvat ja laajenevat valtameret, jotka jälleen umpeutuvat. Tällainen tapahtumasarja toistuu useita kertoja Telluksen historiassa.

Pohjoismaat ja Baltia ovat kauan kauan sitten muodostaneet mantereen nimeltä Baltica. Noin 2450 miljoonaa vuotta sitten Baltica oli himpun verran ekvaattorin alapuolella. Se oli keskellä ”manneralkioiden” joukkoa, johon kuului Laurentia (eli osa Pohjois-Amerikkaa), osia Australiasta sekä nykyinen Kalaharin alue Etelä-Afrikasta. Tätä mantereiden liittymää kutsutaan Kenorlandiksi.

1880 miljoonan vuoden hämärässä Kenorland oli jo hajonnut, Hudsonlandin uusi suuri mantere muodostunut ja samalla Baltica siirtynyt pohjoiselle pallonpuoliskolle. Noihin aikoihin muuten kohosi Svekokarelidien vuoristo, jonka kuluneita juuriosia ovat esimerkiksi Lapin tunturit ja Koli Pohjois-Karjalassa. Sen jälkeen Baltica vaelsi jälleen eteläiselle pallonpuoliskolle.

Löysin vain englanninkielisen esityksen Kenorlandista, Hudsonlandista sekä niiden hajoamisesta: http://spaceweb.oulu.fi/geofys03/pd...nents_.pdf (Kenorland s. 2, Hudsonland s. 3; kuvissa manner B on Baltica, Ga tarkoittaa aikaa miljardeja vuosia sitten)

Suurin piirtein 1100 miljoonan vuoden menneisyydessä useat alkumantereet kolaroivat Laurentian kanssa. Mullistuksissa syntyi Rodinian supermanner, joka oli laajimmillaan 1100 miljoonaa auringonkiertoa sitten ja alkoi murentua vasta muutama sata miljoonaa vuotta myöhemmin. Tuolloin Baltica oli lähellä eteläistä napaa.
Rodinia on yllä olevan linkin takana s. 3.

650 miljoonan vuoden takaisina aikoina tilanne näytti tältä:
http://www.scotese.com/precambr.htm

Siitä eteenpäin Baltica liikkui näin:
http://www.scotese.com/newpage12.htm >
http://www.scotese.com/newpage1.htm

Gotlanti alkoi muodostua koralliriutoista siluurikaudella noin 400 miljoona vuotta. Saarella on paljon fossiileja juuri tuolta maailmanajalta, jolloin ensimmäiset hengittävät eläimet alkoivat nousta merestä maalle. Skandinavia sijaitsi silloin päiväntasaajalla:
http://www.scotese.com/newpage2.htm

Varhaisella kivihiilikaudella suuri manner Gondwana törmäsi Laurentiaan ja Balticaan. Väliin puristui pari muutakin mannerta ja näin syntyi viimeisin supermanner, joka tunnetaan nimellä Pangaia. Kartassa Skandinavia on hiukan ekvaattorin pohjoispuolella: http://www.scotese.com/newpage4.htm

Pangaian hajoaminen ja sen osien – eli meidän aikojen mantereiden – vaellus nykyisille paikoilleen alkoi trias- ja jurakausien vaihteessa. Atlantin valtameri avautui noin 170 miljoonaa vuotta sitten. Liitukauden päättyessä maailma jo näytti melkein sellaiselta kuin nykyisin, vain alppilaiset vuorijonot puuttuivat. Kuva varhaiselta jurakaudelta, kun dinosaurukset levisivät ympäri Pangaiaa: http://www.scotese.com/jurassic.htm

Mantereiden liikkumista jurakaudelta (eli Jurassic-linkistä alkaen) tähän päivään ja vielä 250 miljoonan vuoden päähän tulevaisuudessa voit seurata tälle sivulle koottujen linkkien kautta:
http://www.scotese.com/earth.htm

Fennoskandian kilpi on vaeltanut 2,7 miljardissa vuodessa matkan, joka vastaa kokonaista kierrosta maapallon ympäri.

Muut lähteet:
Kakkuri, Juhani: Muuttuva maa. WSOY, 2007.
> Kirja on todella selkeä opas maapallon historiaan ja mannerten liikkumiseen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Gotlanti#Geologia
http://fi.wikipedia.org/wiki/Siluurikausi
http://www.kiviopas.fi/opetus/maapallo/aika.htm

Kommentit (0)

Vastauksesi