Miten määritellään dekonstruktivismi? Mitkä ovat tämän suuntauksen tyypilliset piirteet?

Miten määritellään dekonstruktivismi? Mitkä ovat tämän suuntauksen tyypilliset piirteet?

Vastaus

Ehkä kaikkein selkeimmin dekonstruktivismi on määritelty arkkitehtuurin alalla. Tai ainakin arkkitehtuurissa puhutaan nimenomaan tuollaisesta ismistä. Kyse on suuntauksesta, jonka nimitys vakiintui vuonna 1988 New Yorkin modernin taiteen museossa pidetystä näyttelystä ”Deconstructivist Architecture”.  Silloin oli näytillä töitä sellaisilta nimiltä kuin Zaha Hadid, Peter Eisenman (yksi suuntauksen pääedustajista), Daniel Libeskind, Jean Nouvel, Bernard Tschumi ja ryhmä Coop Himmelblau (erityisesti kaupunkisuunnittelumalleja). Tekijöitä ja heidän tuotantoaan on lyhyesti esitelty joissakin lähteissä mainituissa teoksissa.

Tai oikeastaan pitäisi puhua dekonstruktivismin ”määrittelystä”.  Tuohon suuntaan lähteneillä arkkitehdeillä ei nimittäin ole yhtenäistä muotokieltä. Pikemminkin yhteistä on se, että he käyttävät hyväkseen muotojen ja rakenteiden muunnoksia (transformaatioita) ja hajottamista. He rikkovat tilan, ajan ja paikan yhtenäisyyden illuusiota. Rakennuksen muoto on katkonainen, läpinäkyvien ja dynaamisten osien epävakaa tai vaihteleva kooste. Ja samanlainen on rakennuksen merkityskin. Tiivistetysti voisi puhua geometrisen muodon pirstomisesta tai kiinteyden ja pysyvyyden rikkomisesta. Suunnitelmia on kuvailtu särmikkäiksi, ovathan muodot niin voimakkaita, jopa abstrakteja, ja niitä sovitetaan yhteen dramaattisesti.

Yksi nykyään tunnetuimmista suuntaukseen liitetyistä arkkitehdeistä on Frank Gehry. Hänen töistään on analyysejä ja kuvia lähteissä mainituissa kirjoissa. Useampien tekijöiden kuvia on myös tämän linkin takana:
Tutkimusarkisto, josta voi hakea kuvia dekonstruktivistisista rakennuksista

Osittain dekonstruktivismi peilautuu suhteessa postmoderniin. Dekonstruktivistit kritisoivat jälkimodernin suunnittelun konservatiivisuutta. Postmoderniin tekemiseen kun kuuluu olennaisesti vaikutteiden hakeminen perinteestä ja yhdistää niihin moderneja materiaaleja. Erilaisia ja eri aikojen tyylejä sekoitellaan surutta ja pelotta. Dekonstruktivistinen suunnittelu taas pyrkii vapautumaan viittauksista arkkitehtuurin historiaan.

Dekonstruktivismi liittyy myös typografiaan. 1980-luvulla syntyi koulukunta, joka postmodernien typografien tapaan loi uutta yhdistelemällä vanhaa. Suuntauksessa vain painotettiin enemmän typografian viestinnällistä tarkoitusta. Kirjallisuustieteen puolella taas puhutaan tarkasti ottaen dekonstruktionismista tai dekonstruktiivisesta lukutavasta. Dekonstruktio tunnetaan myös kuvataiteissa, tosin ehkä enemmän osana postmodernia kuin omana tarkasti tunnistettuna liikkeenään. Toisinaan dekonstruktionismi ja dekonstruktivismi tuntuvat tarkoittavan samaa…

Ismit ja lukutavat kuitenkin periytyvät pohjimmiltaan ranskalaisen filosofin Jacques Derridan ajatteluun. Dekonstruktiossa on tavallaan kyse lukemisen ja katsomisen tavasta (ei kuitenkaan suoranaisesta metodista): ilmiöiden totunnaisista merkityksistä kaivetaan halkeamia, jotka saattavat kätkeä jopa ilmeiselle vastakkaisia merkityksiä. Etsitään vastakohtaisuuksia, eroja, ristiriitaisuuksia, epäjatkuvuuksia. Koherenssi rikotaan, tekstien sisäisiä jännitteitä paljastetaan. Derridalle esimerkiksi sanojen ja tekstien merkitykset ovat vapaana leijuvia, eivät määrättyjä. Sitä myöten kaikki käsitteet ovat lopulta riittämättömiä kattamaan kaikkia ilmiöitä ja tulkintoja. Siispä: dekonstruktivismia on paha määritellä, kun siihen itsessään sisältyy ajatus siitä, etteivät asiat ole määriteltävissä, ja ettei alkuperäistä ja lopullista totuutta olekaan!

Kommentit (0)

Vastauksesi