Miten delfiinit kommunikoivat keskenään?

Miten delfiinit kommunikoivat keskenään?

Vastaus

 

Tutkituin delfiini- ja valaslaji on ylivoimaisesti pullokuonodelfiini (entiseltä nimeltään pullonokkadelfiini), joka on samalla myös laajalle levinnein ja tunnetuin delfiinilaji. Pullokuonojen kommunikointia on alettu tutkia viimeisten vuosikymmenten aikana teknisten apuvälineiden kehityttyä. Delfiinien juttelu on nimittäin ihmisen näkökulmasta huiman nopeaa, sillä yksi äännähdys kestää vain n. 17-80 tuhannesosasekunttia. Yksittäiset äännähdykset ovat erotettavissa ainoastaan tarkoista nauhoitteista ja niiden värähtelykäyristä. 
 
Delfiineillä ei ole äänihuulia ja äänen muodostuminen on ihmiselle suureksi osaksi mysteeri. Nisäkkäänä delfiini omaa henkitorven, joka päätyy päälaen ilma-aukkoon. Pään alueella, var-sinkin nenäontelossa, on useita ilmataskuja. Äännähtelyn arvioidaan syntyvän, kun ilma liik-kuu edestakaisin ilmataskuissa ja henkitorvessa. Päinvastoin kuin ihminen delfiini ei päästä äännellessään ilmaa. Ääntelyelimistö on joustava ja monitahoinen; se mahdollistaa neljän samanaikaisen äänen lähettämisen. Ihminen onnistuu rituaalisessa kurkkulaulussa muodostamaan kaksi samanaikaista sävelkorkeudeltaan eri ääntä, muttei enempää.
 
Delfiinien ääntely voidaan jakaa vihellyksiin; pulssimaisiin puhallinsoittimen kaltaisiin ääniin, kuten kiljahteluun, murahteluun ja rääkäisyyn sekä naksutteluun, joka on myös kaikuluotainääni. Naksuttelu on todellista ilotulitusta, sillä niitä delfiinit päästelevät parhaimmillaan 200 naksahdusta sekunnista. On ajateltu, että delfiinien välisessä keskustelussa naksahdukset olisivat äänen lausuttuja kaikuluotainkuvia eli delfiinit kertoisivat naksutuksilla toisilleen lähestyvistä kalaparvista tai pedoista. Kaikkia näitä äänityyppejä delfiinit yhdistelevät sarjoiksi ja ketjuiksi, joissa on havaittu ihmiskielen kaltaista rakennetta.
 
Tutkimuksissa on havaittu, että jokaisella delfiinillä on oman yhteisönsä sisällä tunnettu oma nimi, jota kutsutaan myös allekirjoitusvihellykseksi. Allekirjoitusvihellys on käytännössä lyhyt vihellyssävelmä. Sen avulla delfiini kertoo muille delfiineille sijaintinsa, mutta sen on arveltu sisältävän myös tietoa yksilön iästä, terveydentilasta ja aikeista. Yleensä delfiinien keskinäisessä viestinnässä yksittäinen delfiini aloittaa kommenttinsa tällä allekirjoitusvihellyksellä. Delfiinit pystyvät myös kutsumaan toisiaan viheltämällä kavereittensa nimiä.
 
Delfiinien kieltä on verrattu usein egyptiläisiin hieroglyfeihin eli ääntelysarjat muodostavat äänikuvia, joiden pohjalta delfiinit pystyvät hahmottamaan asioita visuaalisesti. Delfiinien ääntelyn visualisointien tutkimus on vasta aluillaan, mutta niiden avulla voidaan ehkä päästä askeleen verran lähemmäksi delfiinikielen saloja.
 
Joka tapauksessa delfiineillä on eläinkunnan monimutkaisin äänten valikoima ja suurin osa äänistä on opittuja, ei synnynnäisiä – mikä on osoitus huomattavasta älystä. Vankeudessa olevat delfiinit ovat yleensä hiljaisia ja vaisuja, sillä altaan seinistä kimpoilevat äänet sekoittavat niiden aistimaailman.
 
Äänten lisäksi delfiinien on havaittu kommunikoivan koskettelemalla. Yleisimmin havaittu ele on ns. tervehdysele, jossa kaksi toisensa kohtaavaa delfiiniä hieroo toisiaan rintaevillään. Tutkimusten mukaan ele on tyypillinen silloin kun delfiinit kohtaavat toisensa ensimmäistä kertaa.
Kommentit (0)

Vastauksesi