Miten aateliset osoittivat aatelisarvonsa keskiajalla ja uudella ajalla?

Miten aateliset osoittivat aatelisarvonsa keskiajalla ja uudella ajalla?

Elokuvissa ja tv-sarjoissa aateliset kantavat erilaisia kaulaketjuja. Ilmaisivatko ne kantajanssa aatelisarvon tai viran, samaan tapaan kuin sinettiä (ja nykyään leimaa) käytettiin varmistamaan asiakirjan aitous?

2 vastausta

Olet oikeassa, että jalometalliset vitjat kaulan ympärillä kuuluivat aatelin etuoikeuksiin. Erilaiset vitjat olivat 1500-luvun suosituimpia koruja, jotka saatettiin pukea myös hautaan vainajan päälle. Aateliset käyttivät (ja käyttävät nykyäänkin) lisäksi sinettisormusta, johon oli kaiverettu aatelissuvun heraldiset tunnukset. Sinettisormuksella leimattiin kirjeet ja asiakirjat. Sormus tuhottiin kantajansa kuoltua, koska siten vältettiin väärennettyjen asiakirjojen ilmaantuminen henkilön kuoleman jälkeen.

Keskiajalla sekä miehet että naiset käyttivät koruja. Jalokivileikkausta ei oltu vielä keksitty, joten kokonaiset jalokivet olivat käytössä. Sormukset ja rintaneulat olivat suosituimpia esineitä.

Myös koristeelliset vaatteet olivat aateliston oma statussymboli. Laki jopa kielsi talonpoikia käyttämästä koristeellisia vaatteita, vaikka ei heillä niihin olisi ollut varaakaan. 1500 ja 1600-luvuilla helmenvalkoiset kalvosimet ja kaulukset osoittivat, että käyttäjällä on varaa hankkia vaihtovaatteita (ja alusvaatteita) säännöllisesti, mikä osoitti, että hän voi ylläpitää merkittävää vaatevarastoa.

Keskiajalla koruja kannettiin puvun päällä. Korut olivat tyyliltään raskaita ja arvokkaita ja sopivat hyvin painavaan ja juhlalliseen pukukokonaisuuteen. Värikkäät korut olivat suosittuja. Käytössä oli loistavanvärisiä jalokiviä, kuten smaragdeja, safiireja, rubiineja sekä värillistä emalikoristelua.

 

Lähdekirjallisuutta:

Keskiajan puvut/ Satu Hovi, Hannele Maahinen, Katri Niemi, Art House (2013) ISBN 978-951-884-503-7 

 

Kommentit (0)
23.04.201816:50
45232
12

Myös iholla pystyi osoittamaan asemansa, vaikka olisi ollut uimassa ilman vitjoja ja vaatteita (tosin ei rahvas uimaleikkeihin joutanutkaan). Vain rahvas oli ruskettunut, kun joutui olemaan ulkotöissä. Aateliset viettivät aikansa sisällä ja ulkona ollessaan aurinkovarjon alla. Kalpeus oli aateliston muoti ja kalpean ihon läpi näkyneet verisuonet saivat aikaan nimityksen siniveriset, ruskettuneesta ihosta verisuonet eivät näkyneet vaikka veri olikin saman väristä. Taisi olla aatelisilla D-vitamiinitasot alhaisia.

Kommentit (1)
Köyhillä ei varmaankaan ollut aikaa antiikista omaksutuille urheilulajeille, työpäivä... Köyhillä ei varmaankaan ollut aikaa antiikista omaksutuille urheilulajeille, työpäivät olivat pitkiä. Aateliset harrastivat ratsastusta ja miekkailua, joista ehkä sai jonkin verran kuntoa. Sotien aikana yläluokan taistelijoilla oli isot hevoset, jotta ne pystyivät kantamaan mahdollisesti koristeellisesti haarniskoidun sotilaan ja omatkin suojauksensa. Eri asia sitten, missä määrin aatelissoturit syöksyivät etulinjaan. Heillä oli toki rahanmenoa, kun joutuivat ostamaan sotilasarvonsa ja varustautumaan arvonsa mukaisesti, kun taas köyhempi mosuri ehkä juoksi keihään kanssa hevosten perässä tai yritti nostaa ylös kaatuneita ratsukoita, jotka eivät päässeet yksin pystyyn varusteitten painon vuoksi. Naisten puolella taas oli harvinaista, että aatelisnaiset olisivat imettäneet tai muutenkaan hoitaneet omia lapsiaan. Mitä ylhäisempi nainen, sitä todennäköisemmin tehtävään palkattiin alempien säätyjen naisia. Korkeamman luokan naista, joka halusi itse hoitaa vauvansa, pidettiin vähintäänkin omituisena. Ylemmissä säädyissä sekä miehillä että naisilla saattoi olla pehmeät kädet, kun ei tehty raskasta työtä eikä lioteltu käsiä pesuvesissä tai kärvennetty niitä lieden kylkeen. Useimmat kaikissa säädyissä haiskahtivat, koska pyykkäämistä tai peseytymistä ei harrastettu nykyisessä määrin. Varakkaat hajustelivat itseään vaikkapa hunajalla, mausteilla tai ruusutuotteilla, sittemmin hajuvesillä, köyhillä ei ollut sellaiseen mahdollisuutta. Sairastaessa varakkaille haettiin lääkäri - joka tosin saattoi määrätä kammottavia lääkkeitä, vaikkapa hirtetyn miehen pääkallosta raaputettua jauhetta. Mökkiläinen ehkä selvisi hengissä, jos kansanparantaja taisi oikeat yrtit, kun taas aatelista ehkä lääkittiin arsenikilla. Ylhäiset naiset parantelivat valkeaa ihonväriään lyijyvalkoisella jo ennen ajanlaskun alkua, ja altistuivat lyijylle. Hammasharjan kuulemma keksi järjestyshäiriöiden vuoksi vankilaan joutunut mies 1700-luvulla. Tekohampaita on ollut jo ennen ajanlaskumme alkua, ja ne olivat luonnollisesti kalliita ja soveltuivat vain varakkaiden kukkarolle. Varattomat saivat monin paikoin kulkea harvahampaisina tai mädäntyvät tyngät suussaan. Tosin puisiakin tekohampaita on ollut olemassa, ja parturit vetivät särkeviä hampaita pois tarvittaessa. Eri maissa oli erilaisia määräyksiä asioista, joita sai tehdä vain aateli tai ylemmät luokat. Mm. kahvi oli eräässä vaiheessa Ruotsi-Suomessakin sallittua vain heille.
25.4.2018 12:40 Lahja Kotka 15180

Vastauksesi