Kysyjä tarkoittanee erisnimeä, koskapa on kirjoittanut sanan isolla alkukirjaimella. Tietosanakirja tuntee kaksi Huovaria: a) Suomenlahden saari Virolahdella lähellä Suomen merirajaa ja b) saari Päijänteessä Padasjoella. Suomalainen paikannimikirja ei näitä kohteita mainitse. Kansanperinteen sanakirja ei sekään sanaa tunne.

Parhaiten asia ehkä selviää soittamalla Kielitoimiston nimistönhuollon neuvontapuhelimeen.

https://www.kotus.fi/palvelut/kieli-_ja_nimineuvonta/nimistonhuollon_neu...

Lahja, esitit hyvin mielenkiintoisia näkökulmia aiheeseen. Kiitos niistä.

Jatkan vielä itsekin arvelua. Korostan kuitenkin,että en esitä enkä väitä mitään varmaksi, vaan kyse on silkasta spekulaatiosta. Sanojen alkuperää pohdittaessa ns. kansanetymologiat ovat vihoviimeisiä, millä tarkoitan sitä, että jonkin aihealueen maallikko (tässä tapauksessa siis minä) yrittäisi esittää varmana tosiasiana jotain helppoa, ensinnä mieleen juolahtavaa ja keksittyä alkuperäselitystä.

Seuraavassa siis joitakin hajanaisia lisähuomioita ja "ajatuksellisia langanpätkiä", joista ei todennäköisesti punoudu mitään sellaista, mikä relevantilla tavalla liittyisi Huovari-sanan tulkintaan:

Toinen näistä paikannimi-Huovareista siis on saari Virolahdella. 1900-luvun alussa julkaistun Suomenmaan-teoksen osa V, jonka käsittelee Viipurin läänin pitäjiä, mainitsee vain yhdessä yhteydessä Huovarin eli Huovarinsaaren:

"Tärkein on hailin (silakan) talvikalastus, jota harjoitetaan varsinkin Ison-Kalastajan eli Kiuskerin, Kivimaan ja Huovarin asumattomilta luodoilta käsin."

Siis Huovari ja Kiuskeri. Asumattomia luotoja, aikoinaan silakanpyynnin tukikohtia. Liittyvätkö nimet -ri-päätteisinä samaan sanapesyeeseen? Mieleen johtuu, mahdollisesti perustettomasti, sukunimi Toivari, jonka alkuperäksi Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos Sukunimet  mainitsee niin ikään Kaakkois-Suomen, Säkkijärven ja Lappeen seudut. Säkkijärvihän oli Virolahden naapuripitäjä.

Edelleen: Kansanperinteen sanakirja tuntee sanan huopari, jonka selitys kuuluu näin: "pieni airo tai mela, jolla peränpitäjä huopaa, auttelee soutajaa, huopausairo". Sanan käyttöalueeksi on tosin merkitty Pohjois-Suomi, mutta sanakirja esittää myös samaa merkitsevän eteläkarjalaisen variantin huopuri. (V- ja p-äänteiden vaihtelun selittäminen ei kaiketi kielitieteilijälle olisi mikään ongelma.) Siis merellinen, silakanpyyntiin liittyvä aihepiiri. Voisiko ajatuskokeena kuvitella, että pieni, asumaton mutta pyynnin kannalta tärkeä luoto olisi (mahdollisesti muotonsa perusteella) synnyttänyt paikallisessa asujaimistossa mielikuvan "perämelasta"? 

Ja sitten vielä se Päijänteen Padasjoen Huovari. Samaa äänneainesta (ehkä sattumalta?) on Viitasaaren Huopanan kylän nimessä. (Paikkakunnalla sijaitseva Huopanankoski on tai ainakin aikoinaan oli maankuulu kirjailija Juhani Ahon kalastuslastuista.) Laaja Suomalainen paikannimikirja (Karttakeskus & Kotimaisten kielten tutkimuskeskus  2007) mainitsee, että Huopana oli 1500-luvun puoliväliin saakka Padasjoen Nyystölän kylän eräaluetta. Siis Padasjoen, jossa toinen Huovari-nimisistä saarista sijaitsee. Itse Huopana-nimi juontuu kielitieteilijä Viljo Nissilän mukaan, näin kirja selittää, alun perin karjalaislähtöisenä venäläisestä Fofa-nimestä.

Niin että tällaisia sekalaisia mieleenjohtumia tällä kertaa.

Koska tämä kysymys jäi aikoinaan avoimeksi, tiedustelin asiaa jokin aika sitten Kotimaisten kielten keskuksen nimineuvonnasta, vaikka en alkuperäinen kysyjä olekaan. Sielläkään ei vastausta suoralta kädeltä löytynyt, mutta  puheluuni vastannut nimistöasiantuntija otti lähteitä tutkittuaan ystävällisesti minuun uudelleen yhteyttä. Referoin seuraavassa hänen vastauksensa pääkohdat sellaisina kuin ne sain muistiin raapustettua:

Kielitieteilijät ovat vuosikymmenien mittaan esittäneet tulkintoja huovari-sanan alkuperästä ja tarkoitteesta. Kyseessä saattaisi alun perin olla henkilönnimi, joka on laajentunut tarkoittamaan kantataloa ja lopulta kylännimeä. Yksi mahdollinen lähtökohta saattaisi olla muinaisruotsin sana hovare, jota on käytetty kuvaamaan jonkun henkilön ominaisuuksia. (Oma kommenttini: samaa kantaa kuin nykyruotsin verbi hovera 'komeilla, pöyhkeillä, ylpeillä' jne.) 

Toisaalta on Kotuksen nimistöasiantuntijan mukaan myös ehdotettu, että huovarin lähtökohtana voisi olla muinaisalasaksan talollista tarkoittava sana hovar. (Oma kommenttini: kielitieteeseen perehtynyt historioitsija Jouko Vahtola on esittänyt 1983 [Historisk Tidskrift för Finland], että huovarin lähtökohtana olisi Suomeen muinaisen väestövirtauksen yhteydessä päätynyt germaaninen henkilönnimi.)

Konsultoimani nimistöasiantuntija mainitsi vastauksensa yhteydessä seuraavien eri aikoina kysymystä sivunneiden kielitieteilijöiden nimet: Nissilä, Saxen, Ojansuu, Blom, Pitkänen.

Joka tapauksessa on selvää, että mihinkään "huovan tekijään" huovari-sana ei viittaa.

Laitan lopuksi esimerkkeinä linkit pariin artikkeliin, joissa kysymystä on käsitelty.