Mitä tarkoittaa sana Huovari?
Kysyjä tarkoittanee erisnimeä, koskapa on kirjoittanut sanan isolla alkukirjaimella. Tietosanakirja tuntee kaksi Huovaria: a) Suomenlahden saari Virolahdella lähellä Suomen merirajaa ja b) saari Päijänteessä Padasjoella. Suomalainen paikannimikirja ei näitä kohteita mainitse. Kansanperinteen sanakirja ei sekään sanaa tunne.
Parhaiten asia ehkä selviää soittamalla Kielitoimiston nimistönhuollon neuvontapuhelimeen.
https://www.kotus.fi/palvelut/kieli-_ja_nimineuvonta/nimistonhuollon_neu...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
-ari loppuiset sanathan ovat yleensä teon/ammatin suorittajia, esim hitsari, tiskari, maalari. Perussana voisi olla huovaaminen/huopaaminen (veneen soutaminen kasvot eteenpäin), mutta tämä lienee epätodennäköinen, sillä huopaaminen soutaessa on yleensä tilapäistä ja teon suorittaja yleensä soutaja. Parempi vaihtoehto voisi olla huovutus, huovan valmistus villakuidusta. Siis huovari on huovan tekijä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Lahja, esitit hyvin mielenkiintoisia näkökulmia aiheeseen. Kiitos niistä.
Jatkan vielä itsekin arvelua. Korostan kuitenkin,että en esitä enkä väitä mitään varmaksi, vaan kyse on silkasta spekulaatiosta. Sanojen alkuperää pohdittaessa ns. kansanetymologiat ovat vihoviimeisiä, millä tarkoitan sitä, että jonkin aihealueen maallikko (tässä tapauksessa siis minä) yrittäisi esittää varmana tosiasiana jotain helppoa, ensinnä mieleen juolahtavaa ja keksittyä alkuperäselitystä.
Seuraavassa siis joitakin hajanaisia lisähuomioita ja "ajatuksellisia langanpätkiä", joista ei todennäköisesti punoudu mitään sellaista, mikä relevantilla tavalla liittyisi Huovari-sanan tulkintaan:
Toinen näistä paikannimi-Huovareista siis on saari Virolahdella. 1900-luvun alussa julkaistun Suomenmaan-teoksen osa V, jonka käsittelee Viipurin läänin pitäjiä, mainitsee vain yhdessä yhteydessä Huovarin eli Huovarinsaaren:
"Tärkein on hailin (silakan) talvikalastus, jota harjoitetaan varsinkin Ison-Kalastajan eli Kiuskerin, Kivimaan ja Huovarin asumattomilta luodoilta käsin."
Siis Huovari ja Kiuskeri. Asumattomia luotoja, aikoinaan silakanpyynnin tukikohtia. Liittyvätkö nimet -ri-päätteisinä samaan sanapesyeeseen? Mieleen johtuu, mahdollisesti perustettomasti, sukunimi Toivari, jonka alkuperäksi Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos Sukunimet mainitsee niin ikään Kaakkois-Suomen, Säkkijärven ja Lappeen seudut. Säkkijärvihän oli Virolahden naapuripitäjä.
Edelleen: Kansanperinteen sanakirja tuntee sanan huopari, jonka selitys kuuluu näin: "pieni airo tai mela, jolla peränpitäjä huopaa, auttelee soutajaa, huopausairo". Sanan käyttöalueeksi on tosin merkitty Pohjois-Suomi, mutta sanakirja esittää myös samaa merkitsevän eteläkarjalaisen variantin huopuri. (V- ja p-äänteiden vaihtelun selittäminen ei kaiketi kielitieteilijälle olisi mikään ongelma.) Siis merellinen, silakanpyyntiin liittyvä aihepiiri. Voisiko ajatuskokeena kuvitella, että pieni, asumaton mutta pyynnin kannalta tärkeä luoto olisi (mahdollisesti muotonsa perusteella) synnyttänyt paikallisessa asujaimistossa mielikuvan "perämelasta"?
Ja sitten vielä se Päijänteen Padasjoen Huovari. Samaa äänneainesta (ehkä sattumalta?) on Viitasaaren Huopanan kylän nimessä. (Paikkakunnalla sijaitseva Huopanankoski on tai ainakin aikoinaan oli maankuulu kirjailija Juhani Ahon kalastuslastuista.) Laaja Suomalainen paikannimikirja (Karttakeskus & Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2007) mainitsee, että Huopana oli 1500-luvun puoliväliin saakka Padasjoen Nyystölän kylän eräaluetta. Siis Padasjoen, jossa toinen Huovari-nimisistä saarista sijaitsee. Itse Huopana-nimi juontuu kielitieteilijä Viljo Nissilän mukaan, näin kirja selittää, alun perin karjalaislähtöisenä venäläisestä Fofa-nimestä.
Niin että tällaisia sekalaisia mieleenjohtumia tällä kertaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Mielenkiintoista, mielenkiintoista...se Virolahden saari on merkittävä, sieltä on kuulemma toimitettu jopa Urkille silakkaa. Kiitos vinkistä, VVK.
Kun kerran toinen sopiva paikannimi oli Virolahdella, kurkistin viron ja venäjän sanakirjoihin. Niistä ei löytynyt mitään houkuttelevaa vaihtoehtoa. Paitsi että hoov on piha tai linnanpiha viroksi, lienee saksalaisperäinen hof taustalla. No, siihen meno olisi liian paksua arvailua.
Suomen murteiden sanakirjasta löytyi sanaan huovata useita krijavia merkityksiä, tässä muutama poimittuna: versio 1.soutamistapaan ja melomiseen liittyviä, kyllä; lisäksi epävarmaan ja päättämättömään tekemiseen viittaavia.
Versio 2. Vuotamiseen, auttamiseen, tiivistämiseen jne. liittyviä merkityksiä, mukana pohjalainen viite, jossa huovata merkitsisi järvimalmin nostamista.
Versio 3. synonyyminä vuovata, auttaa
Sanalle huove ja sen johdannaisia löytyi yhtä jos toista tulkintaa, usein sään lämpenemiseen tai jonkin aineen pehmenemiseen liittyviä - ollaanko nyt sen huovuttajan lähimaastossa...ja sitten tullaankin huovingin (kanki) kautta huovikkaaseen, syylinkiin.
Huovuntareikä on norpan hengitysreikä jäässä.
Vaan itse huovaria ei siitäkään sanakirjasta sellaisenaan löytynyt.
Netissä on blogi troolari Huovarista, joka on saanut nimensä juuri tuon Virolahden saaren mukaan. Blogger on kalastaja Seppo Partanen, aluksen kotipaikka Virolahti. Linkin takaa aukeaa tietoja saaresta, mm. että paikka on ollut jo 1500-1600-luvulta asti tärkeä kalastusalue, 1800-luvulta silakan jään päältä tapahtuvan verkkokalastuksen aluetta.
Summa summarum, olen kallistumassa siihen päätelmään, että olipa huovari mitä tahansa, se liittyy kalastamiseen. Voipi siis olla vaikka kalastusveneessä se, joka sopivassa paikassa huopasi, jotta verkot saadaan ylös...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Vastauksesi
