Mitä tarkoittaa dynaaminen, mm. psykoanalyyttisessa merkitys?

Mitä tarkoittaa dynaaminen, mm. psykoanalyyttisessa merkitys?

Mitä tarkoittaa dynaaminen, mm. psykoanalyyttisessa merkitys? Olisi myös hyvä tietää, mitä se tarkoittaa yleisellä tasolla. Olemme pähkäilleet tätä kauan. Eli: mitä dynaaminen kokonaisuudessaan tarkoittaa, ihan minkä tahansa asian yhteydessä? Kiitos!

Vastaus

Pahoittelen kovasti vastauksen viipymistä.

Dynaamisen taustalla on kreikan kielen ilmaus ’dynamikos’ ja sen kantasana ’dynamis’, voima. Ominaisuutena dynaaminen tarkoittaakin voimakasta, voimaperäistä, energistä, aktiivista, elävää, liikkuvaa, muuttuvaa, tunteisiin tai toimintaan vaikuttavaa, kehittyvää… Dynaaminen vaikuttaa itsestään, omalla voimallaan. Esimerkiksi aloitekykyistä ihmistä voisi hyvin kuvata myös dynaamiseksi.

Toinen dynaamisen keskeinen merkitys periytyy fysiikasta. Dynamiikassa pohditaan liike-energiaa, siis vaikkapa kiinteiden kappaleiden liikettä aiheuttavia voimia – ja voiman ja liikkeen välisiä suhteita. Kahta voimaa voidaan verrata toisiinsa dynaamisesti siten, että tutkitaan niiden aikaansaamia nopeuden muutoksia. Ja kun fysiikassa syvennytään dynaamisiin rasituksiin, tarkastellaan liikkeen aiheuttamia rasituksia.

Musiikin alalta löytyy kolmas tapa käsittää dynaaminen. Nyt sana ilmaiseekin äänen (sävelen) voimakkuuden vaihteluita tai eri asteita, joita voi yhtä hyvin esiintyä itse sävellyksessä kuin esityksessä, siis soitossa.

Kielitieteessä voidaan puhua dynaamisesta aksentista tai painotuksesta, siitä äänen voimakkuuden vaihtelusta, joka kuuluu äänteitä, tavuja ja sanoja lausuttaessa. Filosofiassa puolestaan luonnonkäsitys on dynaaminen silloin, kun se selittää maailman kaiken olemisen ja tapahtumisen vaikuttavien voimien perusteella.

Taide saattaa pyrkiä vaikuttamaan voimakkaan liikkeen kautta. Se ehkä käyttää tehokeinoinaan rytmiin taipuvia aiheita, liikkeen suuntaa vastaan sanomattomasti ilmaisevia sommitteluja tai muotojen ja värien vastakohtaisuuksia. Tärkeintä on ilmaista tapahtumien samanaikaisuutta ja liikkeen jatkuvuutta. Tällaista dynaamista taidetta syntyi ainakin futuristisessa suuntauksessa. Futurismia kutsutaan toisinaan dynamismiksi.

Psykoanalyysissä – ja psykodynaamisessa terapiassa yleensäkin – dynaamisuus taas viittaa ihmisen sisäisiin jännitteisiin: ristiriitaisiin pyrkimyksiin ja vietteihin, jotka ulospäin näkyvät haluina, tekoina, tahtomisena ja tietoisuuteen pulpahtavina mielikuvina ja ajatuksina. Mieli on eräänlainen taistelukenttä, jolla riehuvien voimien välinen tasapaino on jatkuvassa muutoksen tilassa, jatkuvassa liikkeessä.

Freud nimittäin ymmärsi mielen toimivan kerroksellisesti niin, että vain pieni osa syvyyden tapahtumista nousee tietoisuuteen. Ego ohjaa toimintaa, id edustaa biologiselta pohjalta ponnistavia haluja ja tarpeita, superego kuvaa ympäristöstä sisäistettyjä normeja ja yksilön minäihannetta. Nämä kolme rakennetta ovat usein ristiriidassa, vaikka ihminen kuinka pyrkisi eheyteen. Taaperosta alkaen yksilö joutuu kamppailemaan saadakseen oman mielihalunsa sopimaan yhteen ympäristön vaatimusten kanssa.

Lisää tietoa dynaamisesta psykoterapiasta löydät näiltä sivuilta:
http://www.ispy.fi/dynaaminen_psykoterapia/
http://tkk.joensuu.fi/avoin/opiskelu/verkko-opinnot/Psyperop/PSOSA1.HTM
>luvut 2.2. Psykoanalyyttinen ihmiskäsitys ja 6.3. Psykodynaamiset persoonallisuusteoriat

Muut vastauksessa käytetyt lähteet:
Encyclopedia & dictionary of medicine, nursing & allied health. Elsevier Science, cop. 2003.
Kielitoimiston sanakirja. 1. osa: A-K. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006.
Nykysuomen sanakirja. 1, osat 1 ja 2: A-K. WSOY, 1980.
The Oxford english dictionary 5. 1989.
Psykiatrian käsikirja. Recallmed, 1998.
Turtia, Kaarina: Sivistyssanat. Otava, 2001.
http://virtuaaliyliopisto.jyu.fi/aikajana/modernismi/1900-luvun-modernis...

Kommentit (0)

Vastauksesi