Mitä osaisitte kertoa Paavo Nurmen viimeisistä ajoista ja kuolemasta?

Mitä osaisitte kertoa Paavo Nurmen viimeisistä ajoista ja kuolemasta?

Vastaus

Lainaan tekstin pätkiä Antero Raevuoren kirjasta:
Paavo Nurmi, juoksijain kuningas

Elettiin syksyä 1959 ja hän oli jo 62-vuotias, mutta entistä ahneempi työlle, vaikka angina pectoris vaivasi häntä silloin tällöin. Vuoden aikana valmistui siis kaksi uutta kivitaloa ja kahden uuden piirustukset olivat jo hänen salkussaan.

Menestys oli seurannut häntä läpi koko 1950-luvun.
Rakentaminen tuotti hyvin ja kymmenet vuokra-asunnot tuottivat hyvin ja merkitsivät jatkuvaa varmaa tuloa. Juoksemalla hankittu pesämuna kasvoi yhä mittavammaksi omaisuudeksi. Paavo Nurmi kuului jo maan rikkaimpiin miehiin.

Talvella 1968 tuli Paavo Nurmen päiväohjelmaan odottamaton lisä: Hän vieraili lähes päivittäin Meilahden sairaalassa kukkakimppu mukanaan . Sylvi Nurmi sairasti parantumatonta syöpää. Avioeron jälkeen he olivat olleet ystäviä ja olivat sittemmin myös liiketuttavia, johtihan Sylvi Nurmi Turkuun perustamaansa asusteliikettä.
Paavo Nurmi ei ollut entisen vaimonsa vuoteen ääressä tämän kuollessa helmikuun 15. päivänä; hän makasi Diakonissalaitoksen sairaalassa. Oikeaan aivolohkoon iskenyt veritulppa oli halvaannuttanut vasemman käden ja jalan. Sairasvuoteellaan hän toivoi, että myös hänen nimensä tulisi Sylvi Nurmen kuolinilmoitukseen.

Sairaalassa hän päätti perustaa säätiön sydän- ja verisuonitautien sekä yleisen kansantervey-den tutkimista varten. Konkreettisemmin se tuntui, kun Helsingin kaupunki sai aikanaan säätiön tuella ensimmäisen täydellisen lääkäriambulanssin.
Nurmi toipui sairaudestaan varsin hyvin.

Mitätöidessään 1970-luvun alussa urheilun arvon Paavo Nurmi seisoi epäilemättä sanojensa takana; ei hänelle kukaan sanoja suuhun asettanut. Silti hän puhui vastoin ominta itseään; urheilu oli hänelle rakas lapsi, vaikka hän sitä vanhana ja katkerana sättikin.

Vuosi 1973 oli Paavo Nurmen elämän viimeinen vuosi. Ei mikään hoito eikä lääkitys voinut estää verisuonten kovettumista.

Musiikki merkitsi Paavo Nurmelle paljon, vaikka harvemmat siitä tiesivät.
Aamuyöllä (lokakuun 2.) sydän löi viimeiset lyönnit.
Hautajaisissa soitettiin hänen omasta toivomuksestaan Konsta Jylhän Vaiennut viulu.

Kirjoitettavaa olisi paljokin ko. aiheesta mutta Helmet-tietokannasta löytyy joitakin elämänkertoja
Paavo Nurmesta.

Kommentit (0)

Vastauksesi