Mitä on aavikon hiekan alla?

Mitä on aavikon hiekan alla?

Tuli keskusteltua Dubain korkeista pilvenpiirtäjistä ja niiden perustuksia miettiessä nousi esiin kysymys - mitä on aavikon (hiekan) "alla"? Pakkohan siellä on jossain vaiheessa tulla vastaan peruskallio, mutta onko kaikki sen päällä vain sitä aavikon pehmeää hiekkaa? Jos on, niin sitähän pitäisi olla todella paksu kerros, koska esim. Saharastahan lentää tuulen mukana vuosittain Atlanttiin satoja tonneja hiekkaa (ja eihän hiekkaa synny mistään uutta)...

Vastaus

Autiomaiden hiekka voi kertyä useita kymmeniä, jopa satoja metrejä korkeiksi dyyneiksi, mutta hiekkakerros voi olla vain metrinkin korkuinen. Yleisempää kuitenkin on, että aavikolla ei ole hiekkaa vaan paljas kallio eikä paljon muuta. Aavikoituneiden alueiden kalliomaaperästä löytyy kuitenkin yleensä pohjavettä. Kasvillisuuden ympäröimät aavikkokeitaat sijaitsevat meren pinnan alapuolella sijaitsevissa painanteissa, joista pohjavettä tihkuu maan pinnalle. Perussa ja Chilessä sijaitseva Atacama on kaikkein kuivin aavikko. Siellä kosteus puuttuu kokonaan eikä mikään hajoa tai lahoa: Kaikki aavikolle jäänyt löytyy vielä vuosisatojen jälkeen, ihminen muumioituu ja Atacamasta on löytynyt maahan hautautuneita ruumiita yli 7000 vuotta takaiselta ajalta.
 
Autiomaita on erityyppisiä: Sora- ja kivikkoaavikoilla kallioperän päällä on vain hieman soraa tai maata. Lohkare- ja kallioaavikoilla, kuten osin Saharassa, tuuli on puhaltanut kaiken hiekan ja soran pois. Vuoristoaavikoilla on paljaita ja kuivia kalliohuippuja. Suola-aavikot ovat allasmaisia alueita, joiden matalimpiin kohtiin voi syntyä tilapäisiä järviä sadevedestä. Suola-aavikoiden kalkkikivikerrostumissa on kivettyneitä koralleja ja kerrostumista voidaan louhia vuorisuolaa sekä kaliummineraaleja.
 
Myös Etelämanner on määritelmällisesti aavikkoa ja siellä sataa vähemmän kuin esimerkiksi Saharassa. Jään alta on löydetty hiekkakivikerrostumia ja niiden lomasta öljyesiintymiä. Leviä ja jäkälää on löydetty hiekkakiven sisältäkin. Jäätikkö on paksuimmillaan viisi kilometriä, mutta on myös joitain paikkoja, jossa maan pinta on paljaana. Kivikerroksista on löydetty fossiileja, jotka ovat jäänteitä puista ja puunlehdistä. Etelämantereella ilmasto on siis joskus ollut erilainen. Muutkin autiomaat ovat voineet joskus olla vuosituhansia sitten aivan erilaisia: Yhdistyneistä Arabiemiraateista, jossa Dubai sijaitsee, löytyi rakennustyömaan kaivauksista jäänteitä 7000 vuoden takaisesta mangrovesuosta. On arvioitu, että Saharassa saattoi olla jopa maailman toiseksi suurin järvi satojatuhansia vuosia sitten. Myöhemmin siellä on ollut ruohosavannia, joka alkoi kuivua vasta 5000 vuotta sitten.

On siis selvää, että aavikon pinnan alla ei ole paljon muuta kuin kallioperä. Kaktuksilla ja muilla kuivakkokasveilla on laaja maanpinnan suuntainen juuristo, jolla kasvi pysty hyödyntämään lyhyet sadejaksot tehokkaasti. Palmuilla taas on pitkä paalujuuri, jonka avulla ne saavat vettä pohjakerroksista kuivien pintakerrosten alta. Kuolleet kasvit tai eläimet löytyvät fossiileina maaperästä. Fossiilien säilymiseen vaaditaan maanvyöry, sillä maan päällä luurangot hajoavat suhteellisen nopeasti. Pohjaveden mineraalit korvaavat fossiilin orgaaniset osat, niin että jäänteet säilyvät kivettyneinä. Ehkä tunnetuimmat kivettyneet kasvit ovat Petrified Forestin kansallispuistossa, jossa on kivettyneitä puunrunkoja. Myös fossiilinen öljy muodostuu kuolleiden kasvien jäänteistä, jotka ovat altistuneet miljoonien vuosien ajan lämmölle ja paineelle. Öljyä on muuallakin kuin autiomaissa, mutta al Ghawar, maailman suurin öljykenttä Saudi-Arabiassa sijaitsee hiilikaudelta peräisin olevan, satoja miljoonia vuosia vanhan siirroslohkon päällä. Sen kalkkikivikerrostumissa on jopa viisi prosenttia eloperäistä ainesta.

Kuuntele: 
Kommentit (0)

Vastauksesi