Mitä ihmisryhmiä Suomessa on pakkosteriloitu, missä määrin ja milloin?

Mitä ihmisryhmiä Suomessa on pakkosteriloitu, missä määrin ja milloin?

Mitä ihmisryhmiä Suomessa on pakkosteriloitu, missä määrin ja milloin? Uutisoitiinko asiasta vai tapahtuiko se suuren yleisön tietämättä? Perusteltiinko tapahtunutta mitenkään? Onko ketään koskaan rangaistu näistä teoista? Onko mikään taho pyytänyt anteeksi?

Olen kuullut ja lukenut esimerkiksi kuurojen ja epileptikoiden pakkosteriloinneista. Mieltäni polttaa eniten kysymys, miksi kuulen tästä vasta aikuisella iällä? Miksi kouluissa ei puhuta tästä mitään? Historiantunnilla käsitellään muissa maissa tapahtuneita raakuuksia ja hirmutekoja - toista maailmansotaa suorastaan pornografisissa mittasuhteissa. Oman maan, valtion, tekemistä iljettävyyksistä ei hiiskuta sanallakaan.

Vastaus

Suomessa on ollut sterilointilaki voimassa vuodesta 1935 vuoteen 1970. Laki on koskenut tylsämielisiä, vähämielisiä ja mielisairaita.

35 vuotta kestäneessä silpomisessa rampautettiin tuhansia ihmisiä.

Lakia sovellettiin myös kaatumatautisiin ja kuuromykkiin. (Nykyään puhuttaisiin kehitysvammaisista, epileptikoista ja kuuroista tai viittomakielisistä.) Kyse oli viranomaisten tiukasta laintekstin tulkinnasta. Laissa kehotetaan suvunjatkamiskyvyn poistamiseen, ”jos on syytä varoa, että vajaakelpoisuus periytyisi”. Avioliiton esteenä oli mm. se, että puolisoista kumpikin oli syntymäkuuroja. Heidän oli suostuttava sterilisaatioon päästäkseen naimisiin. Aihetta ei ole tutkittu kovin paljoa, mutta kuurojen naisten haastattelut osoittavat, että sterilointeja tehtiin varsin epäselvissä olosuhteissa, jopa naisten tietämättä tai tahdon vastaisesti.

Sterilointilakia valmisteltiin jo 20-luvulla. Rotuhygienia oli aikansa modernia tiedettä. Suomi ei ollut mitenkään poikkeuksellinen maa. Rotuhygieniaa parannettiin laajalti länsimaissa. Degeneraatio eli rappeutuminen oli uhka yhteiskunnalle. Haluttiin välttää rodun huononeminen. Yleinen käsitys oli, että ihmisen perimässä on taipumus mielisairauteen tai muuhun ei-toivottuun ominaisuuteen. Myös kuurous koettiin tällaiseksi.

Sterilisaatiokomitea suositteli 14 000 mielisairaan, 10 000 tylsämielisen ja 3 000 epileptikon pikaista sterilisointia. Ensimmäinen laki oli voimassa vuoteen 1950 ja pakkosteriloituja oli 900 viidentoista vuoden aikana. Vuonna 1950 tuli uusi laki voimaan ja sen nojalla pakkosterilisoitiin rotuhygienisistä syistä vielä n. 5000 ihmistä. Muita syitä sterilisointiin olivat lääketieteelliset ja sosiaaliset syyt. Tuona aikana sterilisoitiin kaikkiaan 56 000 ihmistä.

Ihmeellistä on se, ettei pakkosteriloinnista ole käyty julkista keskustelua. Kuurojen yhteisössäkin asiasta on vaiettu. Ehkä tuo pakkosterilointi on vielä niin lähellä ja niin arka asia, ettei siitä ole uskallettu puhua. Ehkei valtio muutenkaan ole erityisen ahkera korjaamaan rakenteellisia vääryyksiään. Koulujen historian opetuksessa asiaa ei käsitellä. Ainakaan johdonmukaisesti.

Pakkosterilisaatio ei ole tänäkään päivänä täysin tuntematon Suomessa. Asia koskee mm. seksuaalirikollisia. Kemiallinen kastraatio on mahdollinen ilmeisesti omasta pyynnöstä. Voiko se olla vapautumisen ehtona? Siinä tavoite on kuitenkin hieman eroava tuosta rodun jalostamisesta.

Oma muistikuva kehitysvammaishoidosta on se, että lääkekattaukseen saattoi sisältyä ehkäisypillerit. Siinäkin päätetään toisen seksuaalisuudesta jotain.

Lähteet:
Hämeen sanomat:
http://81.16.66.133:8080/Article.jsp?article=51282

Turun sanomat:
http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/?ts=1,3:1009:0:0,4:9:0:0:0;4:8:0:...

Markku Mattila: Kansamme parhaaksi – Rotuhygienia Suomessa vuoden 1935 sterilointilakiin asti

Eeva Salmi: Maahan lämpimään – Suomen viittomakielisten historia

Kuurojen museo

Kommentit (0)

Vastauksesi