Mitä eroa on sunni- ja šiia-muslimeilla?

Mitä eroa on sunni- ja šiia-muslimeilla?

Vastaus

Šiialaiset (= 'puoluelaiset', so. Alin puolueen kannattajat) uskovat hengellisen johtajuuden periytyvyyteen. Heidän mukaansa vain profeetta Muhammadin sukuun kuuluvilla on oikeus johtaa muslimeita. Šiialaisten tunnustaman hadithin mukaan Muhammad valitsi serkkunsa ja vävynsä Ali ibn Abi Talibin seuraajakseen (imaamiksi) vastaamaan muslimiyhteisön yleisesti holhouksesta. Imaamin virka ja arvovalta periytyi Alin jälkeläisille. Hadith tarkoittaa islamilaisessa kielenkäytössä sellaista profeetta Muhammadin opetuslauselmaa, joka ei sisälly Koraaniin, varsinaiseen erehtymättömään jumalalliseen ilmoitukseen. Sunnalaisetkin kokoavat ja arvostavat hadithia, mutta yllä mainittua šiialaishadithia he eivät tunnusta aidoksi. 

Šiialaisuuden sisälläkään ei ole yksimielisyyttä aitojen imaamien nimistä ja määrästä.
Niin sanottujen 12-šiialaisten mukaan viimeinen eli 12. imaami Muhammad al-Mahdi kätkeytyi vuonna 874 ja on sen jälkeen ollut yhteydessä uskoviin vain edustajiensa kautta. Mahdin ('oikeaan johdatettu') uskotaan kuitenkin palaavan viimeisinä aikoina.
7-shiialaisuus (ismaililaisuus) tunnustaa vain kuusi imaamia ja opettaa, että kätkössä oleva Mahdi on kuudennen poika. Varsinkin tämän ryhmän uskonnollisiin näkemyksiin sisältyy paljon hellenistisen ajan gnostilaisuudelle ja esi-islamilaiselle persialaiselle uskonnollisuudelle luonteenomaisia elementtejä, minkä vuoksi sunnalaiset suhtautuvat siihen epäluuloisesti.
Šiialaiset tietysti tunnustavat sunnalaisten lailla alkuperäisen Koraania täydentävän Muhammadin opetuksen ehdottoman arvovallan. Koska šiialaiset ovat yleensä olleet islamin maailmassa vähemmistössä, he ovat olleet usein ahdistettuina ja suorastaan vainottuinakin. Luultavasti tämän vuoksi heidän oppiinsa on tullut vahva eskatologinen eli lopunaikoja koskeva kiinnostus: Mahdi palaa julkisuuteen ja hyvittää uskollisina pysyneiden kärsimät vääryydet.

Sunnalaisuus (= Profeetan tavan, sunnan, noudattajat) katsoo edustavansa Koraanin ja Muhammadin alkuperäistä oppia väärentämättömänä ja vailla myöhempiä lisäyksiä, joista he arvostelevat šiialaisia. Sunnalaisuudenkin mukaan oikea oppi vaatii tulkitsijansa ja voidaan erottaa useita sunnalaisia lakikoulukuntia. Sunnaa tulkitsevilla oppineilla ei ole arvojärjestystä, periaatteessa he ovat tasa-arvoisia.  Šiialaisten oppineisto on sen sijaan hierarkkisesti järjestynyt ja hierarkian ylimmillä on erittäin suuri arvovalta.

Muslimeista sunnalaisia on noin 85-90 %.

Ainakin länsimaisten islamtutkijoiden parissa näyttää olevan vallalla mielipide, että nämä kaksi suuntausta ovat alkuaan syntyneet poliittisista syistä. so. valtataistelun tuloksena. Valtataistelussa kysymys oli siitä, minkälaiset ehdot kalifin viran haltijan tuli täyttää. Kalifi oli alkuperäisen tulkinnan mukaan profeetta Muhammedin maallisen vallan perijä, uskonnollisen ylivallan viimeiseksi käyttäjäksi Muhammad tunnustettiin kuolemansakin jälkeen. Myöhemmin kalifia ruvettiin pitämään myös uskonnollisena johtajana. Selvät opilliset eroavaisuudet sunnalaisten ja šiialaisten välillä ovat tämän länsimaisen käsityksen mukaan myöhemmän kehityksen seurausta, vaikka muslimioppineiden väittelyssä ne on haluttu esittää jakautumisen alkuaikoihin periytyvinä.  

Islamilainen kulttuuri / toimittaneet Heikki Palva ja Irmeli Perho. - Otava, 1998

Uskonnot maailmassa / toim. Katja Hyry ja Juha Pentikäinen. - 4. uud. p. - WSOY, 1999 

 

 

Kommentit (0)

Vastauksesi