Diktatuuri on poliittinen järjestelmä, jonka ominaispiirre on vallan voimakas keskittäminen. Diktatuureiksi on kutsuttu 1900-luvulla valtiojärjestelmiä, joissa jokin poliittinen suunta tai puolue on toiminut valtiovallan haltijana sillä tavalla, että se on ehkäissyt vapaan poliittisen toiminnan. Kun diktatuuri on pohjautunut johonkin poliittiseen ideologiaan, kuten fasismiin ja kommunismiin, sen oppeja on toteutettu yhteiskuntaelämän eri aloilla. Diktatuurin menestymisen ehtona on ollut sananvapauden poistaminen, jolloin mielipiteenmuodostus on jätetty valtion propagandaelinten tehtäväksi.

Diktatorisesti hallitun valtion vallanhaltijaa kutsutaan diktaattoriksi. Diktaattori on noussut valtaan usein vallankaappauksen avulla. Diktaattori tarkoitti alun perin virkamiestä, jonka konsulit nimittivät Rooman tasavallassa antiikin ajalla siinä tapauksessa, jos oli hätätilanne. Rooman tasavallan diktaattori oli rajoittamattomin valtaoikeuksin hallinnut virkamies, jonka apulaisineen tuli erota tehtävistään viimeistään kuuden kuukauden kuluttua nimityksestä. Rooman diktaattoreita ovat olleet esimerkiksi Lucius Cornelius Sulla ja Gaius Julius Caesar.

Fokus. Ensimmäinen osa. A - H. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki 1965, sivu 702.

Alkuaan diktaattori oli Rooman tasavallan aikana poikkeusvirka kriisiajaksi. Sen jälkeen siitä piti luopua. (Wikipedia: Rooman diktaattori). Latinan sana dicere = sanoa. Diktaattori oli siis se jolle saneluvalta keskitettiin, mutta vain tarpeelliseksi ajaksi. Katso Wikipediasta Cincinnatus.