Mistä tulevat sanat taivas, Jumala, helvetti, kuu, aurinko ja pilvi?

Mistä tulevat sanat taivas, Jumala, helvetti, kuu, aurinko ja pilvi?

Ovatko omaperaista sanastoa vai lainoja? Kiitos!

2 vastausta

Taivas
Sanalla on vastineita itämerensuomalaisissa kielissä, mutta ei etäsukukielissä, minkä vuoksi sitä pidetään indoeurooppalaisena lainana. Lainanantajakielestä ei ole yksimielisyyttä, vaihtoehtoja on esitetty kolme:
a) balttilainen. Kantabaltissa *deivas, josta nykyliettuan dievas ja nykylatvian dievs. Selityksen ongelmana se, että balttilaiset sanat tarkoittavat 'jumalaa', mutta merkitysmuutos jumala > taivas olisi kai helppo ymmärtää.
b) germaaninen. Kantagermaanissa *teiwaz, josta myöhemmin mm. skandinaavinen jumalanimi Týr. Merkitys kuten baltissa (eli 'jumala').
c) indoeurooppalaisten kielten arjalainen eli indoiranilainen haara: muinaisintian devá- 'taivaallinen, prakritin dēva- 'jumala, pilvi, taivas' jne, myös latinan deus 'Jumala' samaa alkuperää.

Jumala
Sanalla vastineita itämerensuomalaisissa kielissä, myös mordvassa jon- (jondol 'salama, jumalan tuli') ja marissa jumo 'taivas, ylijumala'. Perinteisesti on arveltu, että kyseessä on indoeurooppalainen, tarkemmin arjalainen laina, esim. sanskritin dyumān 'taivaallinen, loistava, kirkas). Tätä selitystä eivät kaikki hyväksy.

Helvetti
Suora laina ruotsista, helvete (varhemmin helvite), esiintyy monissa germaanisten kielten varhaismuodoissa. Muinaisruotsin hael, islannin hel 'kuoleman valtakunta', vite 'rangaistus'. Sana on lainautunut myös useisiin lähisukukieliin. Kuu Taivaankappleen tai kuun nimenä sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, lienee siis kantauralilaista alkuperää (oletettu kantamuoto *kuŋe)

Aurinko
Sanan alkuperää ei ole tyydyttävästi selitetty. Lähisukukielissä ei ole vastineita, etäsukukielen sanoissa ei varmoja sukulaisia. Koska suomensukuisissa kielissä on ollut muitakin sanoja tälle taivaankappaleelle (esim. päivä), on mahdollista, että kyseessä on uudehko laina. Lainanantaja on epäselvä, ehkä liettuan aušra 'aamurusko' voisi olla sukua. Samaa alkuperää olisi silloin mm. ruotsin öster 'itä', latinan aurora 'aamurusko', kreikan aurion 'aamu'. Pilvi Sanalla on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, siis kantauralilainen sana (oletettu kantamuoto *pilwe).

Kaikki tässä käsitellyt sanat ovat olleet suomen kirjakielessä aina käytössä (eli 1500-luvulta lähtien). Sanan edessä oleva merkki * tarkoittaa sitä, että sana on kielihistoriallisen vertailun kautta muodostettu, mutta että sitä ei sellaisenaan ole tavattu mistään tekstistä.

Kirjallisuutta
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja 1-3. – Helsinki : 1992- 2000.
Nykysuomen etymologinen sanakirja / Kaisa Häkkinen. – Helsinki, 2004.
Sanojen synty : suomen kielen etymologinen sanakirja / Veijo Meri . – 3. uud. p. – Jyväskylä, 1991. Maailman kielet / Aulis J. Joki. - 3. lis. p. – Helsinki, 1984.
Maailman kielet ja kielikunnat / Jaakko Anhava, - 2. p. - Helsinki, 1998.
http://www.ugri.net/00a/00a_fi.htm

Kommentit (0)
27.12.201400:10
147
70

Aurinko

- Latinan "Aurum" eli kulta ja germaaninen "rinki" voivat tuottaa "kultakehrän".
- Islanninkielinen 'vuosi' eli ári [auri] ja siihen lisättynä germaaninen rinki, rinkula (jotain ympyriäistä) voisi tuottaa "vuosiympyrän" tai "vuodenkierron".

Kommentit (1)
Olen ajatellut niin että -nko on suffiksi -pääte kuten esim. vesa 》vesanko. Näin sii... Olen ajatellut niin että -nko on suffiksi -pääte kuten esim. vesa 》vesanko. Näin siis olisi auri 》aurinko, tähän ehkä viittaa myös taivutus aurinko 》auringossa. Toki tämä on vain omaa arvailua eikä mitään faktatietoa. Sanan oikea alkuperä on edelleen tuntematon.
6.11.2018 18:17 Daniel Malinen 1554

Vastauksesi