Mistä tontut tulevat?

Mistä tontut tulevat?

Vastaus

Vastauksia ja arvailuja lienee monta, perinteentutkijat vastaavat jotenkin seuraavasti.

Tonttu eli talonhaltia on tunnettu monien suomensukuisten kansojen parissa, hyvin samanhahmoisia uskomusolentoja on myös tanskalaisten (nisse), ruotsalaisten (tomte, tomtegubbe, nisse) ja keskieurooppalaisten kansanperinteessä. Suomen kielen sana 'tonttu' onkin lainaa ruotsin kielestä ja se on meillä tunnettu ainakin niin kauan kuin suomea on kirjoitettu eli Agricolasta alkaen (1500-luvulta) .

Tonttu on tyypillisimmillään yleensä ajateltu kääpiökokoiseksi ukoksi, joka oli pääasiallisesti hyväntahtoinen mutta saattoi kyllä olla helposti ärtyvä "konservatiivinen norminvartija" (Pulkkinen, s. 82). Tonttu suojeli taloa ja sen väkeä, jos he huolehtivat velvollisuuksistaan kunnolla. Tonttu saattoi myös paikkailla niitä töitä, jotka olivat talonväeltä jääneet kesken. Saatettiin arvella, että tämä kodinhaltia-tonttu olisi alkuaan ollut talon ensimmäinen isäntä, sen peruskiven laskija, ensimmäisen tulen virittäjä tai talon ensimmäinen vainaja. Tonttu oli yleensä uskollinen sille suvulle, jonka huonetta se varjeli, muuton yhteydessä se usein siirtyi mukana.
Vaikka tonttu yleensä arvioitiin ystävälliseksi hahmoksi, saattoi talonväen ja tontun yhteistyö kuitenkin katketa niin, että jälkimmäisestä tuli ilkeä häirikkö, josta oli päästävä eroon. Kirkon piirissä tonttu-uskomuksesta ei yleensä pidetty, Mikael Agricola (kuoli vuonna 1557) rinnasti tontun suorastaan itseensä piruun. 
Kerätyssä kansanperinteessä on kuvauksia todellisista tai kuvitelluista tonttuhavainnoista vielä 1800- ja 1900-lukujan vaihteesta. Martti Haavio on esitellyt ja arvioinut tämän tyyppistä perinnettä alla mainitussa kirjassaan.

Kuinka talonhaltia-tontusta sitten tuli nimenomaan joulutonttu?
Yhdistäminen lienee tapahtunut 1800-lopulla Tanskassa ja Ruotsissa. Varsinkin ruotsalaisen Jenny Nyströmin (1854-1946) kirjankuvituksilla (mm. Viktor Rydbergin kertomukseen "Lille Viggs äfventyr på julafton" 1875) ja maalaamilla joulukorteilla oli suuri vaikutus nykyään tuntemamme joulutonttuhahmon syntyyn.

Pulkkinen, Risto
Suomalainen kansanusko : samaaneista saunatonttuihin. - Gaudeamus, 2014

Haavio, Martti
Suomalaiset kodinhaltijat. - WSOY, 1942

Löfström, Inge
Julen i tro och tradition. - SkeabVerbum, 1982

Bringéus, Nils-Arvid
Årets festseder. - LT, 1976

Kommentit (2)
Kotoperäinen vastine tontulle lienee kodin- ja luonnonhaltija hippa eli halliparta, jonka... Kotoperäinen vastine tontulle lienee kodin- ja luonnonhaltija hippa eli halliparta, jonka ensimmäinen kutsuma nimi tulee hiippalakista ja toinen kutsuma nimi harmaasta partapehkosta. Parrakkaat pikkuhaltijat lienevät yleis Eurooppalaista kansanperinnettä. Hippaa on rinnastettu myös menninkäiseen ja maahiseen joten Mikael Acrigolan mainitsema yhteys piruun ei ole kovinkaan erikoislaatuinen, sillä kansanparissa pirua on ymmärtääkseni pidetty maahisen kaltaisena henkiolentona jolla on sekä hyvä että paha puoli. Pirun etymologian olen lukenut tulevan slaavilaisesta Perun -jumaluudesta.
17.1.2017 13:59 Daniel Malinen 275
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Hippa_(mytologia) https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kuippan... https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Hippa_(mytologia) https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kuippana
17.1.2017 14:03 Daniel Malinen 275

Vastauksesi