Mistä termi "vasikoida" on peräisin? Miksi roistojen ilmiantajaa kutsutaan...

Mistä termi "vasikoida" on peräisin? Miksi roistojen ilmiantajaa kutsutaan...

Vastaus

Vasikoiminen tarkoittaa kantelemista, varjeltujen salaisuuksien paljastamista. Kantelijaa sitten kutsutaan tietysti vasikaksi. Tämän tyyppisellä elikolla on itse asiassa kaksi puolta: Yhdeltä kyljeltään vasikka on kuin jonkun omistama juhta, jolla toinen kyntää omaa etuaan ajaen – tai kuin toiselle läheinen ihminen, jota kolmas osapuoli käyttää hyväkseen saadakseen tietoja. Vasikka voi siis olla vain uhri. Toiselta puoleltaan pikku lehmä tai sonni onkin sitten ilmiantaja ihan omaksi hyväkseen.

Tällä halveksunnalla on suorastaan raamatulliset mittasuhteet. Tarina nimittäin kertoo, että eräs Simson ihastui ikihyviksi filistealaiseen tyttöön ja halusi tietysti hänet vaimokseen. Hän siis lähti vanhempineen kosioretkelle kaukaiseen Timnaan. Matkalla vastaan tepasteli suuren suuri leijona. Herran hengen vallassa ja muutenkin voimakas kun oli, Simson repi eläinten kuninkaan kappaleiksi paljain käsin. Perillä Timnassa tyttö oli kovin miellyttävä. Simson palasi kotiin, mutta lähti taas pian matkaan – tällä kertaa hääjuhlaan. Hän poikkesi tieltä sivuun katsomaan leijonan raatoa, jonka sisuksiin olikin yllättäen pesiytynyt mehiläisiä. Haaska oli kirjaimellisesti hunajainen! Simson herkutteli, tarjosi vanhemmilleenkin, joille hän ei kuitenkaan kertonut, mistä kielellä sulava ihanuus oli peräisin.

Timnan pidoissa sulhanen päätti leijona mielessään esittää hääkansalle arvoituksen: ”Lähti syöjästä syötävä, / lähti väkevästä makea”. Jos juhlijat ratkaisisivat arvoituksen, he saisivat juhlapukuja pellavapaitoja. Jos vastausta ei löytyisi, Simson saisi puvut ja paidat. Kolme päivää Timnan väki pähkäili arvoitusta. Neljäntenä päivänä sulhaspojat päättivät, että tuore vaimo saisi viekoitella Simsonista vastauksen irti. Muutoin miehet polttaisivat hänen isänsä talon ja tyttöraukan itsensä siinä mukana. Seitsemänteen hääjuhlan päivään asti vaimo sitten nyyhki, itki ja ahdisteli miestään. Kunnes Simson kertoi leijonasta.

Kun Timnan miehet sitten ilmoittivat tietävänsä oikean vastauksen, Simson tuomitsi: ”Ellette olisi vasikallani kyntäneet, / ette olisi arvoitustani ratkaisseet”.

Erityisesti vasikasta puhutaan kuitenkin juuri silloin, kun joku onneton menee paljastamaan poliisille raskauttavia tietoja toisten tekemistä rikoksista. Yhteiskunnan harmaalla alueella on nimittäin moraalinsa, johon kukin voi kiinnittyä niin, että elämällä on jokin ranka. Sääntö numero yksi on luotettavuus. Kaltereiden takana olevista vangeista vihatuimpia ja halveksituimpia ovat seksuaalirikolliset. Vain hiukan heidän yläpuolellaan vankien omissa arvostuksissa tulevat vasikat, varkaat ja petosmiehet.

Vasikointi on tiettävästi liukunut yleiskieleen slangista. Jo 1910-luvun Helsingissä nimittäin saatettiin halventaa ilmiantajaa, maksettua urkkijaa tai muuten vain petollista kaveria vasikkana. Ja töölöläisessä kadunkulmassa 1940-luvulla joku ehkä puhui vasikoimisesta, kun tarkoitti kielimistä, kavaltamista tai ilmiantamista.

Mutta se, miten raamatullinen vasikka on lopulta päätynyt rikollisten ja vanhan Helsingin lainkuuliaisten kansalaisten arkiseen kielenkäyttöön, on huuhtoutunut historian hämärään. Vankiloiden normit ovat kuitenkin hyvin vanhoja, jotkut niistä – kuten se, ettei varkaalta varasteta – periytyvät keskiajalta asti.

Lähteet:
Lipsonen, Leo: Vankilaslangin sanakirja. VAPK-kustannus, 1990.
Muikku-Werner, Pirkko: Suurella sydämellä ihan sikana: suomen kielen kuvaileva fraasisanakirja. Gummerus, 2008.
Parkkinen, Jukka: Aasinsilta ajan hermolla. WSOY, 2005.
Paunonen, Heikki: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii: Stadin slangin suursanakirja. WSOY, 2005.
Raamattu. Tuomarien kirja, luku 14. (Vuonna 1992 käyttöönotettu suomennos.)
Vankien omat lait. Helsingin Sanomat, 3.6.2001.
Virkkunen, Seppo: Suomalainen fraasisanakirja Kivestä Kekkoseen. Otava, 1975.
http://www.otavanoppimateriaalit.net/aineisto/arkisto/vankila/slangi.htm
http://fi.wiktionary.org/wiki/vasikoida

Kommentit (0)

Vastauksesi