mistä sana suomi on tullut, kuka sen keksi ja mitä fenno tai fennomaa...

mistä sana suomi on tullut, kuka sen keksi ja mitä fenno tai fennomaa...

mistä sana suomi on tullut, kuka sen keksi ja mitä fenno tai fennomaa tarkoittaa ja mistä se on tullut.
milloin ensimmäiset ihmiset asuttivat suomen ja mitä kieltä he puhuivat? oliko suomessa asutusta ja vakinaista kieltä jo viikinki kaudella, mitä silloin puhuttiin? Ketkä olivat varhaisimmat suomalaiset? Mistä alunperin ensimmäiset ihmiset suomeen tulivat? Minkänäköinen manner suomi oli ennenkuin ensimmäiset ihmiset tänne tulivat?

Vastaus

Sanat SUOMI, suomalainen ym. ovat vakiintuneet jo Mikael Agricolan teoksissa (1500-luvun puolivälissä), mutta yksittäisiä esiintymiä on jo aikaisemmalta ajalta. Frankkien valtakunnan annaaleissa esiintyy v. 811 henkilönnimi Suomi. Henrik Lättiläisen Liivinmaan kronikassa v. 1212 mainitaan castellum Somelinde ’Suomen linna’. 1200-luvun puolivälin venäläiset lähteet tuntevat kansallisuuden Sum, mikä epäilemättä tarkoitti suomalaisia tai suomensukuisia. Pähkinäsaaren rauhansopimuksessa v. 1323 on paikannimi Somewesi eli Suomenvesi.
Sanan alkuperästä ei ole yksimielisyyttä vaikka monia teorioita on esitetty. Aiemmin oletettiin esim., että maamme sai nimensä runsaitten soittensa takia (’Suomaa’), kalansuomuista – oletettiin, että muinaiset suomalaiset käyttivät kalannahkaisia vaatteita - tai että joku henkilönnimi olisi muuttunut koko kansan nimeksi. Nämä selitykset on nykyään hylätty.

Suuren huomion sai 1990-luvun puolivälissä professori Jorma Koivulehdon esittämä näkemys, jonka mukaan paikannimet Suomi, Saame ja Häme olisivat samanalkuisia. (Aikakauslehti Virittäjä 1993, s. 400-408, luettavissa netissä http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1993_400.pdf). Koivulehdon mukaan
1)indoeurooppalaisiin kuuluvat esibaltit (nykyisten liettualaisten ja latvialaisten esi-isät) tutustuivat varhaiskantasuomalaisiin naapureihinsa ja kutsuivat heitä kielessään ’alavaa maata’ tarkoittavalla sanalla *žemē.
2)Varhaiskantasuomalaiset (itämerensuomalaiset ja saamelaiset) lainasivat nimen itselleen muodossa *šämä.
3)Saamelaiset irtautuivat varhaiskantasuomalaisista noin vuoteen 1000 eKr. mennessä . Saamelaisten kielessä *šämä muuttui erinäisten vaiheiden jälkeen muotoon *sāmē, nykyisessä pohjoissaamessa sabme.
4)Baltit lainasivat vuorostaan nyt tämän sanan ja rupesivat käyttämään molemmista varhaiskantasuomen haarautumista (saamelaiset, itämerensuomalaiset) nimitystä *sāmas. Entinen *žemē-pohjainen sana ei enää kelvannut, koska sen merkitykseksi oli vakiintunut ’maa’, ’alava’. Tällaiseksi tilanne oli vakiintunut pari vuosisataa ennen ajanlaskumme alkua.
5)Eteläiset itämerensuomalaiset heimot omaksuivat tämän balttien käyttämän sanan muodossa *sōme, joka myöhemmin kehittyi nykyiseksi suom-alkuiseksi.
Paikannimi Häme on lähtöisin tuosta vanhimmasta balttilaisesta muodosta *žemē.
Alkuaan myös liiviläiset ja virolaiset olivat suomia, myöhemmin merkitys rajoittui varsinaissuomalaisiin ja laajeni sitten taas koko Suomeen.
(Joitakin selityksiä edelliseen: *-merkillä merkitään sanaa, jota ei ole tavattu mistään kirjallisesta lähteestä, mutta jonka kielihistoriallisen vertailun perusteella voi olettaa joskus olleen olemassa; ā on pitkä a eli aa ja vastaavasti ē pitkä e eli ee).

Muut tutkijat täsmensivät ja täydensivät Koivulehdon esittämää. Toisaalta siihen sisältyvät olettamukset edestakaisista lainaamisista eivät vakuuttaneet kaikkia.

Petri Niemi esitti vuonna 1998 vaihtoehtoisen selityksen (Virittäjä 1998, sivut 613-629). Hänen mukaansa Suomi on peräisin ikivanhasta indoeurooppalaisesta 'miestä' tarkoittavasta sanasta, joka germaanisiin kieliin kuuluvassa gootissa on muodossa guma, muinaisenglannissa guma, muinaisyläsaksassa gomo. Tästä se on lainautunut varhaiskantasuomeen muodossa *ćoma, siitä myöhemmin muodon *sōmi kautta nykyiseksi. Monien kielten ja kansojen nimitykset ovat alkuaan tarkoittaneet 'miestä' tai 'ihmistä' ja ovat lisäksi usein lainasanoja. Ajatus kai on se, että suomalaisten esi-isien joukkoon on joskus sattunut joku germaaniylimys, jonka itsestään käyttämä kansallisuusnimitys kelpasi pian myös meikäläisille alamaisille.

Kolmannen uuden selityksen on esittänyt Kari Liukkonen (kirjassaan Baltisches im Finnisches. - Suomalais-ugrilainen seura, 1999). Koivulehdon lailla hän arvelee sanan balttilaiseksi lainasanaksi joskin muuten kulkee täysin uusia polkuja. Alkulähteeksi hän olettaa muinaisbalttilaiset sanamuunnelmat *stāmē, *stōmē, jotka ovat samaa sanaperhettä kuin *stā- 'seisoa', mutta myös saksan Stamm 'heimo, kansa'. Suomessa on muitakin balttilaisia lainasanoja, joissa lainattu sana on alkanut st- mutta joista t on suomessa heittynyt pois.

Mikään teoria ei siis kuitenkaan ole nykyään yksimielisesti hyväksytty.

FINN-sanan alkuperä on yhtä lailla hämärä. Roomalainen historioitsija Tacitus käytti kansanryhmän nimenä sanaa 'fenni' vuonna 98 jKr ja kreikkalaisen Klaudios Ptolemaios tunsi seuraavalla vuosisadalla ihmisryhmän nimeltä φιννοι/phinnoi. Epäselvää on, kenestä he todella puhuivat. Tacituksen kuvaus fenneistä sopii yleisen arvion mukaan parhaiten saamelaisiin. 800-luvulla elänyt Englannin kuningas Alfred käännätti Orosiuksen maailmanhistorian, jossa myös esiintyy nimitys Finnas. Luultavasti tämänkin sanan taustalla on vanha indoeurooppalainen 'miestä' merkitsevä sana, joka ei kuitenkaan ole sama kuin Petri Kallion teorian mukaan 'Suomella'.

ITÄMEREN varhaisvaiheista löytyy tietoa esim. Merentutkimuslaitoksen nettisivulta http://www.fimr.fi/fi/tietoa/yleiskuvaus/fi_FI/kehitysvaiheet/.
Ihmisten asettuminen Suomeen kävi mahdolliseksi viimeisen jääkauden päätyttyä. Arkeologisten tutkimusten perusteella ensiasutusvaihe Suomessa on sijoitettu noin vuosiin 8900-7300 eKr. Silloin käytetystä kielestä on vaikea sanoa mitään. Viimeisten vuosikymmenien aikana suurta kannustusta on saanut ns. jatkuvuusteoria, jonka mukaan suomalais-ugrilainen kieli maassamme on viimeistään yhdistettävissä kampakeramiikan nimellä tunnettuun kulttuuriin, joka levisi Suomeen kaakosta noin 3900-3500 eKr. Jonkin verran myöhemmin, noin vuosina 3200-2300 Baltiasta Suomeen levisi nuorakeraaminen eli vasarakirveskulttuuri, joka on liitetty indoeurooppalaisia kieliä puhuviin ryhmiin. Syytä on puhua nimenomaan ryhmistä, koska kokonaisväkimäärä ei tuohon aikaan ole voinut olla kovin suuri, ehkäpä vain muutamia tuhansia. Tämä indoeurooppalainen väestö suli suomensukuisiin, mutta varmaankin jätti jotain jälkiä heidän kieleensä.

Viikinkiaikana (Suomessa ehkä noin vuosina 800-1150 jKr) oli jo melko runsaasti väkeä, vallitseva kielimuoto oli varhaissuomi.

Ruotsinkielisen asutuksen vakiintumisaika on myös jossain määrin kiistanalainen. Yleisimmin kai katsotaan, että se on mantereella 1200-luku, Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa kuitenkin varhaisempi.

KIRJALLISUUTTA:

Lehtinen, Tapani
Kielen vuosituhannet : Suomen kielen kehitys kantauralista varhaissuomeen. - Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2007.

Suomen historian kartasto. - Karttakeskus, 2007.

Ennen, muinoin : miten menneisyyttämme tutkitaan. - 2. p. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2004.

Uralilaiset kansat : tietoa suomen sukukielistä ja niiden puhujista. - WSOY, 1991.

Grünthal, Riho
Livvistä liiviin : itämerensuomalaiset etnonyymit. - Suomalais-ugrilainen laitos, 1997.

Häkkinen, Kaisa
Mistä sanat tulevat : suomalaista etymologiaa. - 3. p. - Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2006.

Häkkinen, Kaisa
Nykysuomen etymologinen sanakirja. - WSOY, 2004.

Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja 1-3. - Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1992-2000.

Häkkinen, Kaisa
Suomalaisten esihistoria kielitieteen valossa. - Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1996.

Pohjan poluilla : suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan. - Suomen tiedeseura, 1999.

Wiik, Kalevi
Eurooppalaisten juuret. - Atena, 2002.

När kom svenskarna till Finland? - Svenska litteratussällskapet i Finland, 2002.

Nettisivuja löytyy suomalaisesta wikipediasta ja sen artikkelien lähdetiedoista. Sopivia hakusanoja esim. uralilaiset kielet, suomalais-ugrilaiset kielet, suomenruotsalaiset, suomen kieli, itämerensuomalaiset kielet, indoeurooppalaiset kielet, kampakeraaminen kulttuuri, vasarakirveskulttuuri, viikinkiaika, Suomen esihistoria jne.

Kommentit (0)

Vastauksesi