Mistä on saanut alkunsa suomalaisten haitallinen juomakulttuuri?

Mistä on saanut alkunsa suomalaisten haitallinen juomakulttuuri?

Vastaus

Kuuman kesän yhä jatkuessa ja ministeriön pohtiessa yhtä kuumeisesti uutta alkoholipolitiikkaa on kysymys ajankohtainen.
Jos ajattelemme suomalaista juomakulttuurin olevan erityisen haitallista, niin mihin verrattuna ja millä mittapuulla? Tässä tilastoja Maailman Terveysjärjestön vuoden 2010 raportista eurooppalaisten alkoholinkäytöstä:
Eurooppalaiset, eli 13% maapallon väestöstä, kuluttavat puolet kaikesta alkoholista.
Eurooppalaisista maista Suomi sijoittuu alkoholinkulutuksessa vasta sijalle 27, juoden n. 10l/henkeä kohti. Tämä määrä on Euroopan tilastoissa suurin piirtein keskitasoa. Todelliset juomingit tapahtuvat siis Virossa, Tsekeissä, Irlannissa ja Ranskassa. Tosin humalahakuisessa juomisessa Suomi on sijalla 10. jättäen esim. suuren alkoholikuluttajan Ranskan kauas taakseen (sijalle 17). Tästä voidaan  päätellä jotain sen suuntaista, että vaikka alkoholinkulutus on paljon suurempaa toisissa maissa, suomalaiset tuppaavat vetämään kaiken kerralla huiviin.

Kun tarkastelemme tilastoja alkoholin liittyvissä sairauksissa, rattijuopumuksissa, alkoholimyrkytyksissä ja kuolemaan johtaneissa väkivaltarikoksissa näyttäisi kuitenkin siltä että suomalainen juominen on haittoinensa keskivertoa eurooppalaista tasoa. Maksasairauksien kohdalla on huomioita piikki, olemme 3.
Kun tehtiin tutkimus jossa vertailtiin suomalaisten ja espanjalaisten opiskelijoiden juomista niin mitään merkittävää eroa ei havaittu. Samalla tavalla juominen oli joko hallittua tai holtitonta molemmilla kansoilla.

Joten, mikä sitten nimenomaan on sitä haitallista suomalaista juomista joka eroaa muista? No tietenkin se, että se näkyy ja kuuluu ja kauas! Juomakulttuurimme myyttiin liittyy vahvasti räyhääminen, aggressiivinen käytös ja yleinen kaaos, jota erityisesti turismi on levittänyt muiden kansojen nähtäville. Yleinen näkemys muiden silmissä on ollutkin, että suomalaisen käyttäytyminen johtuu heikosta viinapäästä, sekä suomalaisen miehen mielenmaisemista täällä stressaavassa pohjolassa. Myytit syntyvät yleensä liioitelluista tarinoista kuin kiistattomasta totuudesta.
Suomalainen juomatapa on pysynyt samanlaisena niin kauan kuin siitä on olemassa luotettavia tietoja.
Kustaa Vaasan käytyä Lohjalla 1555 hän kirjoitti: ”Suomen kansalla on niin kummallinen luonne, että he juovat itsensä juovuksiin, huutavat ja kiljuvat niin, ettei kukaan saa heiltä kuulla eikä puhua.”
Samankaltaiseen ilmiöön oli törmännyt myös suomenkielen tutkija Karl Axel Gottlund 1800-luvun alkupuolella kertoen: ”suomalaiset halasivat viinaa juuaksensa, vaan ei nautitaksensa. He joivat juomingeissaan innolla ja kiivauksella, ikään kuin joisivat uhalla”. Gottlund vertasi meitä ruotsalaisiin, jotka saattoivat lipittää puolikin tuntia yhtä ainoata lasillista ja välillä aina pakinoida ja laulella.

Suomalaisten omalaatuisesta juomatavasta tuli vähitellen keskeinen osa kansallista identiteettiä, josta julkinen valta on usein valittanut ja hävennyt kautta historiamme, mutta josta kansa itse – sivistyneistöä myöten - on oppinut jonkin perverssin logiikan kautta olemaan jopa ylpeä siitä että ryypätään kunnolla.

Vuosisatain kokemus näyttäisi osoittavan, ettei julkisen vallan toimenpiteillä ole saatu tällä alueella aikaan paljonkaan muuta kuin ehkä lisääntyvää häpeäntunnetta. Juomatavat näyttävät jopa vahvistuneen siitä suuresta linjasta, joka valtion toimenpiteillä on aina ollut nähtävissä: että kansalta on aina periaatteessa viety oikeus ottaa itse vastuu alkoholikäyttäytymisestään. Ehkäpä jopa niinkin lapsellinen asia, kuin että alkoholista on tehty vuosisatojen ajan kielletty tavara, on vaikuttanut tapaan juoda sitä. Kaikilla näillä säädöksillä, määräyksillä ja toimenpiteillä on lopulta ollut vain se vaikutus, että viinasta on tullut arvokasta ja haluttua.

Suomalainen alkoholitutkimus on ollut laadukasta vuosikymmenien ajan.  Tutkimuksilla on lähinnä selvitelty kansalaisten alkoholikäytön laajuutta ja muotoja, mutta vastausta kysymykseen ”miksi suomalaiset juovat niin kuin juovat” se ei ole edes yrittänyt selvittää.

Suomalaiset tuntuvat etsivän pullosta sitä, mitä he etsivät elämästä muutenkin. Ehkäpä ne, jotka kykenevät antamaan vastaukset siihen, miksi elävät, mihin pyrkivät ja miksi täyttävät aikansa juuri niin kuin täyttävät, osaavat antaa hyviä vastauksia myös juomisensa suhteen. Suomalaisen juomatavan salaisuus selviää samalla hetkellä kun selviää, miksi muutoinkin olemme sellaisia kuin olemme, suhteessa toisiimme, suhteessa vieraisiin kansoihin, luontoon ja universumiin. Sinä hetkenä kun tutkimus on selvittänyt perisuomalaisen kateuden, suomalaisen uhmakkuuden tai suomalaisen sisun on selvitetty myös suomalaisen juoppouden salaisuus. Vai ovatko nämä kaikki vain myyttejä suomalaisesta?

Kuuntele: 
Kommentit (0)

Vastauksesi