Mistä laskiaisen vietto on saanut alkunsa ja miksi sitä vietetään?

Mistä laskiaisen vietto on saanut alkunsa ja miksi sitä vietetään?

3 vastausta
Mistä laskiaisen vietto on saanut alkunsa ja miksi sitä vietetään? Miksi hernekeittoa ja kermavaahdolla täytettyjä pullia syödään juuri laskiaisena?
 
Keskiajan katolisessa Suomessa paasto oli osa uskonelämää. Laskiaisena syötiin rasvaisia ja lihottavia ruokia, koska laskiaisen jälkeen edessä oli seitsemän viikkoa kevyttä ruokaa eli pääsiäispaasto. Paasto poistui luterilaisen uskonpuhdistuksen myötä, mutta osa paastonajan tavoista on säilynyt.
 
Hernekeiton alkuperä on keskiajan Pohjois-Saksassa. Hernekeittopäiväksi vakiintui jo tuolloin torstai. Torstaina syöty tuhti keitto auttoi katolisia selviämään perjantain paastopäivän yli. Hernerokka kuului myös laskiaisperinteeseen. 
 
Myös laskiaispulla on kotoisin Saksasta, jossa sitä syötiin jo 1600-luvulla. Silloin siinä ei tosin vielä ollut kermavaahtoa. Suomeen laskiaispullaperinne on tullut Ruotsin kautta. Tarina kertoo, että täytetyn laskiaispullan olisi keksinyt ruotsalainen leipurioppilas, jonka leipurimestari lupasi säästää raipparangaistukselta, mikäli tämä kehittäisi uuden ja entistä paremman pullan. Oppilas keksi laittaa pullan väliin mantelimassaa ja kermavaahtoa ja säästyi rangaistukselta.
 
Laskiaista vietetään Suomessa seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä. Tänä vuonna laskiaissunnuntai on 10. helmikuuta   ja laskiaistiistai 12. helmikuuta. Laskiainen tarkoittaa siis laskeutumista paastoon rasvaisten ja maitoisten ruokien avulla. Paastosta päästään pääsiäisenä, seitsemän viikon paaston jälkeen.  Luterilainen uskonto ei edellytä enää paastoa, mutta laskiaista vietetään silti edelleen esimerkiksi mäenlaskun, hernekeiton ja pullien kera. Ruotsalaiset ja suomenruotsalaiset nauttivat lämmitettyä punssia hernekeiton kanssa.
 
Laskiaisen ohjelmaan on perinteisesti kuulunut mäenlasku, rekiajelut, kelkkailu ja säätyläisten naamiohuvit. Pohjoismainen laskiaisperinne juontaa juurensa sekä katolisten maiden karnevaalista, latinan carne vale eli jäähyväiset lihalle –juhlasta että muinaiseurooppalaisesta vuodenvaihteen juhlinnasta roomalaisten tapaan. Laskiaisena on otettu samantyyppisiä enteitä vuoden ja elämän varrelle kuin uudenvuoden aattoiltana.
 
Laskiaisen enteet
 
Laskiaiseen liittyvät uskomukset ja enteet liittyivät erityisesti naisten töihin, kuten karjaonneen, käsitöiden raaka-aineisiin ja puutarhan hyötykasveihin. Naisilla oli kiire ennen laskiaista, koska kehruutyöt piti saada valmiiksi, jotta voitiin aloittaa kankaiden kutominen päivänvalon lisääntyessä.
 
Mäessä piti huutaa ”pitkiä pellavia, hienoja hamppuja, nauriita kuin lautasia, räätiköitä kuin nurkanpäitä”; siten varmistettiin hyvät, vaaleat pellavat ja runsas naurissato. Naisten piti käyttää laskiaisena vaaleita vaatteita ja pitää hiukset auki pellavasadon takaamiseksi.
 
Jos laskiaissunnuntaina sataa lunta ja sen jälkeen aurinko paistaa, tulee hyvä marjavuosi. Jatkuva sade ennustaa sadetta koko paastonajaksi. Työt oli tehtävä aikaisin ja saunassa piti olla hiljaa, siten säästyi kesällä hyönteisten puremilta. Samalla kun varmisti oman onnen, saattoi naapurille aiheuttaa hiukan epäonnea ja ikävyyksiä: esimerkiksi Muolaalta oleva uskomus neuvoo, miten kärpäset saa toiseen taloon: laskiaisena pitää ottaa kourallinen herneitä ja heittää ne naapurin ovesta sisään.
 
Kuuntele: 
Kommentit (0)

Mistä laskiaisen vietto on saanut alkunsa ja miksi sitä vietetään? Miksi hernekeittoa ja kermavaahdolla täytettyjä pullia syödään juuri laskiaisena?

Keskiajan katolisessa Suomessa paasto oli osa uskonelämää. Laskiaisena syötiin rasvaisia ja lihottavia ruokia, koska laskiaisen jälkeen edessä oli seitsemän viikkoa kevyttä ruokaa eli pääsiäispaasto. Paasto poistui luterilaisen uskonpuhdistuksen myötä, mutta osa paastonajan tavoista on säilynyt.

Hernekeiton alkuperä on keskiajan Pohjois-Saksassa. Hernekeittopäiväksi vakiintui jo tuolloin torstai. Torstaina syöty tuhti keitto auttoi katolisia selviämään perjantain paastopäivän yli. Hernerokka kuului myös laskiaisperinteeseen. 

Myös laskiaispulla on kotoisin Saksasta, jossa sitä syötiin jo 1600-luvulla. Silloin siinä ei tosin vielä ollut kermavaahtoa. Suomeen laskiaispullaperinne on tullut Ruotsin kautta. Tarina kertoo, että täytetyn laskiaispullan olisi keksinyt ruotsalainen leipurioppilas, jonka leipurimestari lupasi säästää raipparangaistukselta, mikäli tämä kehittäisi uuden ja entistä paremman pullan. Oppilas keksi laittaa pullan väliin mantelimassaa ja kermavaahtoa ja säästyi rangaistukselta.

Laskiaista vietetään Suomessa seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä. Tänä vuonna laskiaissunnuntai on 10. helmikuuta   ja laskiaistiistai 12. helmikuuta.

Laskiainen tarkoittaa siis laskeutumista paastoon rasvaisten ja maitoisten ruokien avulla. Paastosta päästään pääsiäisenä, seitsemän viikon paaston jälkeen.  Luterilainen uskonto ei edellytä enää paastoa, mutta laskiaista vietetään silti edelleen esimerkiksi mäenlaskun, hernekeiton ja pullien kera. Ruotsalaiset ja suomenruotsalaiset nauttivat lämmitettyä punssia hernekeiton kanssa.

Laskiaisen ohjelmaan on perinteisesti kuulunut mäenlasku, rekiajelut, kelkkailu ja säätyläisten naamiohuvit. Pohjoismainen laskiaisperinne juontaa juurensa sekä katolisten maiden karnevaalista, latinan carne vale eli jäähyväiset lihalle –juhlasta että muinaiseurooppalaisesta vuodenvaihteen juhlinnasta roomalaisten tapaan. Laskiaisena on otettu samantyyppisiä enteitä vuoden ja elämän varrelle kuin uudenvuoden aattoiltana.

Laskiaisen enteet

Laskiaiseen liittyvät uskomukset ja enteet liittyivät erityisesti naisten töihin, kuten karjaonneen, käsitöiden raaka-aineisiin ja puutarhan hyötykasveihin. Naisilla oli kiire ennen laskiaista, koska kehruutyöt piti saada valmiiksi, jotta voitiin aloittaa kankaiden kutominen päivänvalon lisääntyessä.

Mäessä piti huutaa ”pitkiä pellavia, hienoja hamppuja, nauriita kuin lautasia, räätiköitä kuin nurkanpäitä”; siten varmistettiin hyvät, vaaleat pellavat ja runsas naurissato. Naisten piti käyttää laskiaisena vaaleita vaatteita ja pitää hiukset auki pellavasadon takaamiseksi.

Jos laskiaissunnuntaina sataa lunta ja sen jälkeen aurinko paistaa, tulee hyvä marjavuosi. Jatkuva sade ennustaa sadetta koko paastonajaksi. Työt oli tehtävä aikaisin ja saunassa piti olla hiljaa, siten säästyi kesällä hyönteisten puremilta. Samalla kun varmisti oman onnen, saattoi naapurille aiheuttaa hiukan epäonnea ja ikävyyksiä: esimerkiksi Muolaalta oleva uskomus neuvoo, miten kärpäset saa toiseen taloon: laskiaisena pitää ottaa kourallinen herneitä ja heittää ne naapurin ovesta sisään.

Kuuntele: 
Kommentit (0)
10.01.201701:03
2
1

Myös Venäjällä on ollut laskiasperinteenä mäenlasku ja rekiretket. Mäkeä laskettiin laskiaisena Neuvostoliitossakin, vaikka päivän uskonnollinen merkitys olikin useimmille varmaan hämärän peitossa. Mitään erityisiä ruokia ei ollut tarjolla, koska neuvostohallinto oli melko tehokkaasti onnistunut hävittämään uskonnollisiin juhlapyhiin liittyneet ruokaperinteet. Jopa vanhat keittokirjat tuhottiin, jotta perinneruokien ohjeet vaipuisivat unholaan. 

Osaako kukaan kertoa lisää ortodoksiperinteistä, jotka liittyvät laskiaisen viettoon? 

Kommentit (0)

Vastauksesi