Mistä on lähtöisin vanha suomalainen uskomus tai kansantaru karhun...

Mistä on lähtöisin vanha suomalainen uskomus tai kansantaru karhun...

Mistä on lähtöisin vanha suomalainen uskomus tai kansantaru karhun vihellyksestä? Sen tiedän ettei sillä minkäänlaista todellisuuspohjaa olen mutta vieläkin on ihmisiä jotka väittävät uskovansa siihen.

Vastaus

Tätä on kysytty meiltä aikaisemminkin. Arkistostamme löytyi seuraava vastaus:

Kirjassaan Karhu, kuvauksia pohjoisten metsien valtiaasta, valokuvaaja Seppo Saari kertoo kohtaamisestaan karhun kanssa seuraavaa:

Kuulimme vihellystä kuin uunilinnun laulua, mutta matalammalla äänellä ja hitaammalla tempolla. Olimme avosuolla eikä alueella ollut ainoatakaan puuta tai pensasta mihin lintu olisi voinut piiloutua. Uikuttava vihellys kesti suunnilleen kymmenen sekuntia ja päättyi aina kummalliseen tuhinaan. Ääntelijän oli oltava isokokoinen ja päättelimme, että se oli karhu.
Kirjasta löytyy useampikin kuvaus kohtaamisesta karhun kanssa.

Seppo Saari: Karhu 1986 Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy

Korkeasaaresta kerrottiin seuraavaa:

"Karhun vihellykseen liittyy paljon mystiikkaa: milloin sen uskotaan ennustavan mitäkin, milloin taas uskotaan karhun viheltävän kuin ihmisen, huvikseen tai herättääkseen huomiota. Tutkimustietoa asiasta ei juurikaan ole, koska tarhaoloissa viheltäminen on aika harvinaista, eikä sitä voida ennustaa.

Minun tietojeni (ja oman kokemukseni) mukaan karhu kyllä viheltää. Ääni syntyy, kun karhu vetää ilmaa nenäänsä voimakkaasti. Nenän limakalvojen poimut aikaansaavat äänen. Niinpä vihellys liittyy nimenomaan epätietoisen/huolestuneen/ympäristöä tutkailevan karhun käyttäytymiseen. Ensisijainen syy ääneen on siis karhun tarve nuuhkia ympäristöään. Hajuaisti on karhun vahvin aisti, kuulon ohella.

Meillä ei ole karhun vihellyksiä äänitetty, taustahälyä on eläintarhassa kaikkeen äänitykseen turhan runsaasti. Meidän karhumme viheltävät lähinnä silloin, kun läheisessä ravintolassa paistetaan kananuggetteja ja ihana käry leijuu ulkosalla..."

Kysyimme asiaa myös Ähtärin eläinpuistosta, josta kerrottiin, että karhun uloshengityksen ja toisinaan myös sisäänhengityksen aikaansaama vihellyksen tapainen ääni tulee karhun haistellessa ilmaa huulet supussa tai sen tonkiessa maasta syötävää. Jos ääni tulee tonkimisen yhteydessä, se kuuluu vaimeana ja matalana. Jos kyseessä on hajumolekyylien etsiminen ilmasta, ääni pääsee vapaasti ilmaan ja voi olla selvästi vihellyksen tyylinen. Karhu ei kuitenkaan osaa varsinaisesti vihellyksen tekniikkaa, eikä vihellys ole toissijainenkaan toiminto. Ääni tulee ns. sivutuotteena karhun muista normaaleista toiminnoista johtuen.

Karhun ulospuhalluksen voimakkuus on todella tehokas ja saa aikaan voimakkaita äänialojen vaihteluita, jos sen turvan lähellä on esteitä, jotka muuttavat ilmavirran suuntaa ja vastusta. Karhu on utelias luonteeltaan ja toimii sen mukaisesti ahertaen kaikenlaista kivaa. Puuhapaikkojen ja kohteiden vaihdellessa eritasoisten, toisinaan vihellystä muistuttavien äänien muodostuminen on mahdollista. Mutta yleisin ja lähinnä vihellystä muistuttava ääni lähtee siis voimakkaan uloshengityksen aikana vapaassa ilmatilassa, kun karhu on haistellut hyvin syvään ilmasta mielenkiintoisia hajuja. Sen huulet ovat lähes samanlaisessa asennossa kuin ihmisellä viheltäessä. Tuolla "vihellyksellä" ei kuitenkaan ole mitään merkitystä esim. yhteydenpidossa tai tiedottamisessa toisille lajitoverille. Emokarhu, jolla on pienet pennut ja joka ilmaa haistellessa on todennut vaaran, varoittaa pentujaan voimakkaasti puuskuttavalla, pehmeällä, lyhytkestoisella ja äänihuulista tulevalla ho, ho, ho, ho -äänellä.

Kommentit (0)

Vastauksesi