Mistä on lähtöisin ilmaisu "(tehdä jotakin) apinan raivolla"? Onko sillä...

Mistä on lähtöisin ilmaisu "(tehdä jotakin) apinan raivolla"? Onko sillä...

Vastaus

Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan sana ’apina’ on alun perin lainasana muinais-ruotsista, ja ensimmäisen kerran se on mainittu suomen kirjakielessä Ericus Schroderuksen sanakirjassa vuonna 1637. ’Apinanraivoa’ taas on Slangi.netin slangi-suomi–sanakirjan mu-kaan käytetty ainakin jo 1980-luvun puhekielessä. Heikki Paunosen Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii –sanakirjassa ilmaisu ”tehdä jotain apinanraivolla” tarkoittaa jonkin tekemistä riehakkaasti, esimerkiksi ” gimma kävi mun päälle ihan apinanraivolla”. Urbaanin sanakirjan mukaan apinanraivo on ”alkukantainen, vitutuksesta energiansa absorboiva tapa suhtautua vihamieliseen ympäristöön ja toimia siinä menestyksekkäästi. Apinanraivo antaa yleensä yliluonnolliset voimat kohdata vastoinkäymisiä ja saattaa loppuun vaivalloisia tehtäviä.” Suurella sydämellä ihan sikana –teos puolestaan määrittelee ’apinan raivon’ tarkoittavan erittäin kovaa yrittämistä sekä jonkin tekemistä innokkaasti tai kiihkeästi. Ilmaisusta käytetään nähtävästi molempia kirjoitusasuja, vaikka puhekielessä sillä ei tietenkään ole merkitystä.

Apinoihin liittyy negatiivisia mielleyhtymiä, sillä ne on perinteisesti mielletty paheellisiksi ja typeriksi olentoina. Puhekielessä on 1950-luvulta lähtien käytetty sanaa ’apina’ kuvaamaan tyhmää tai hullua ihmistä, mutta jo Mesopotamian ja Antiikin Kreikan asukkaat pitivät apinoita rappeutunena ihmisolennoina. Myös Islaminuskoisissa maissa apinoiden ja ihmisten välistä samankaltaisuutta pidettiin kiusallisena, joten apinoita käytettiin usein ivaamaan ja parodioimaan ihmisiä. Euroopassa esimerkiksi ranskalainen esseisti Montaigne kutsui apinoita kaikista eläimistä rumimmiksi ja ilkeimmiksi. Myös Victor Hugo kirjoitti Notre Damen kellonsoittajan traagisen hahmon niiden tarinoiden perusteella, joita Euroopassa apinoista kerrottiin. Kun Darwin vihdoin julkaisi evoluutioteoriansa Lajien synnyssä vuonna 1859, monet pitivätkin häntä hulluna.

Apinoihin on liitetty myös tarinoita villi-ihmisistä, sillä karvaisuutta on pidetty perinteisesti villin luonteen ja alkukantaisuuden merkkinä. Tutkimusmatkailijat 1500- ja 1600-luvuilla kertoivat majoissa asuvista apinoista, jotka käyttivät nuijia ja etsivät ruokansa puista. Joidenkin tarinoiden mukaan apinat sotivat ihmisten kaupunkeja vastaan ja jopa raiskasivat naisia. Kirjallisuus vain voimisti tätä yhteyttä villi-ihmisten ja apinoiden välillä. Esimerkiksi Oliver Goldsmithin 1700-luvulla ilmestyneessä History of animated nature –kirjassa apinoiden kuvattiin varastavan ihmisiä lemmikeikseen. Jonathan Swiftin klassikkoteoksessa Gulliverin matkat taas päähenkilö kohtaa karvaisia ihmisiä, jotka ovat ulkonäöltään ja käytökseltään kuvottavia, sekä rypevät omassa saastassaan. Teos ilmentää sitä voimakasta inhoa, jota ihmiset tunsivat sukulaisuudestaan apinoiden kanssa. Apinoita on käytetty myös rasistisessa propagandassa, esimerkiksi 1900-luvulla, jolloin tietyn ihmisryhmän edustajia saatettiin kuvata kyyhöttämässä apinan tavoin kumarassa asennossa.

Ihminen käyttää mielellään kielikuvia ja vertailuja kuten ”hän pelleili luokassa kuin apina” tai ”juoksee kuin hirvi”. Kyseessä on universaali kieli-ilmiö, joten uusia vertailuja sekä käännöslainoja syntyy paljon. Suomalaiset ovat erityisesti kehittäneet paljon lentäviä lauseita, fraaseja, aforismeja, sutkautuksia, idiomeja jne. Usein kielikuvat saattavat kuitenkin olla vahvasti kulttuurisidonnaisia, jolloin ajatuksen kääntäminen on tärkeintä. Figurative language: cross-cultural and cross-linguistic perspectives –kirjassa kirjoitetaan esimerkiksi karhun roolista erilaisissa idiomeissa ja vertailuissa. Keski-Euroopassa mielikuvat karhusta liittyvät usein sen kömpelyyteen ja hyväntahtoisuuteen, kun taas Suomessa karhu on perinteisesti symboloinut vaarallista metsän valtiasta (kuten sanonnassa ’hän menee sutta pakoon ja karhu tulee vastaan’.)

Valitettavasti en löytänyt lähteistä mitään viittausta ’apinanraivon’ varsinaiseen alkuperään tai vastaavuuksiin muissa kielissä. Haisee kuin eilinen silli –teoksessa mainitaan kuitenkin vertailu ’raivoaa kuin apina’, jonka olettaisin vaikuttaneen ’apinanraivo’-käsitteen syntymiseen. Urban dictionary –sivuston mukaan hieman samantyyppinen ilmaisu ’go ape’ on kyllä käytössä englannin kielessä, mutta sillä tarkoitetaan lähinnä vihastumista tai väkivaltaista ja raivokasta käytöstä, johon liittyy itsehillinnän menettäminen. Tätä ilmaisua on myös mahdollista käyttää viittaamaan positiiviseen innostumiseen jostain asiasta (tässä merkityksessä voidaan käyttää myös ilmaisua ’go bananas’). Oxford dictionary of idioms mainitsee ’go ape’ -sanonnan olevan peräisin 1950-luvun Yhdysvalloista, ja sen syntymiseen – sekä nykyihmisen mielikuviin raivoavasta apinasta - on ilmeisesti vaikuttanut vuonna 1933 ilmestynyt King Kong –elokuva. Tämä ilmaisu, tai sen lähin vastine, löytyy muillakin kielillä esimerkiksi Wikidioms-sivustolta (http://www.wikidioms.com/find/en/idioms/G/go-ape).

Mikäli asia jäi vaivaamaan, on toki mahdollista tiedustella ilmaisun alkuperää Kotimaisten kielen tutkimuskeskuksesta (www.kotus.fi) joko sähköpostilla tai soittamalla neuvontapuhelimeen.

Käytetyt lähteet:

http://books.google.fi/books?id=CFO5rVMg4pkC&printsec=frontcover&source=...
http://koti.mbnet.fi/joyhan/index.html
http://www.urbandictionary.com/define.php?term=ape
http://socyberty.com/folklore/the-monkey-in-folklore-and-mythology
http://urbaanisanakirja.com/word/apinanraivo/
Tammi, Jari: Haisee kuin eilinen silli – suuri vertailusanakirja. Pikku-idis, 2008.
Muikku-Werner, Pirkko: Suurella sydämellä ihan sikana – Suomen kielen kuvaileva fraa-sisanakirja. Gummerus, 2008.
Paunonen, Heikki: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. WSOY, 2005.
Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. WSOY, 2004.
Kielitoimiston sanakirja, 1. osa: A-K. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006.
Eronen, Riitta: Uudissanat rötösherrasta salarakkaaseen. Otava, 2007.
Jarva, Vesa: Oikeeta suomee: suomen puhekielen sanakirja. Gummerus, 2006.
Parkkinen, Jukka: Aasinsilta ajan hermolla. WSOY, 2005.
Kari, Erkki: Naulan kantaan – nykysuomen idiomisanakirja. Otava, 1993.
The Oxford dictionary of idioms (toim. Judith Sefring). Oxford University Press, 2005.

Kommentit (0)

Vastauksesi