Mistä kissan kehräys tulee?

Mistä kissan kehräys tulee?

Vastaus

Kissan kehräys on niin kiehtova asia, että siitä on meiltäkin usein kyselty. Tässä pari vastausta arkistostamme ( http://www.kysy.fi/kysymys/miten-kissat-osaa-kehrata ):

Tässä vastaus arkistostamme (http://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/haku.aspx)

Kissaeläinten kehräämisestä on erilaisia tulkintoja, joista tässä muutama.

Yleinen käsitys kehräämisen synnystä liittyy kurkunpään toimintaan. Kaksi äänihuulta oheislihasten kanssa synnyttävät aaltoillessaan ääntä (värinä). Tämä onnistuu kuitenkin vain uloshengityksen aikana. Kysymyksenne toinen osa onkin se vaikea. Kissat voivat kehrätä taukoamatta sisään- ja uloshengityksen aikana.

Tutkijat arvioivatkin että koko kurkunpää osallistuu itse väräjämällä kehräykseen. Tällöin värähdykset johtuisivat kurkunpään rakenteeseen liittyvien lihasten supistuksista.

Näinollen kehräys ei syntyisi äänihuulten värinällä. Lisäksi arvellaan että kehräyksen taajuus ohjautuisi aivoista ja olisi riippumaton äänihuulten virityksestä. Eräät tutkijat ovat myös esittäneet että palleantoiminta saattaisi liittyä kehräysäänen syntyyn.

Lähde: http://www.djur.cob.lu.se/Djurartiklar/Katt.html

Kissaeläimet jaetaan kahteen pääryhmään kurkunpäässä olevan, pienten hyoidiluiden muodostaman hyoidikaaren rakenteen perusteella.

1. Lajit, joiden hyoidikaari on vain osaksi luutunut ja osaksi jänteinen; tällainen rakenne antaa kurkunpäälle runsaasti liikkumavaraa. Ryhmä muodostuu Pantherinae-alaheimosta, jonka edustajat karjuvat, mutta eivät kehrää.

2. Lajit, joiden hyoidikaari on kokonaan luutunut ja jotka kehräävät. Ryhmä muodostuu seuraavista alaheimoista Felinae, Lyncinae, Acinonynchine ja Neofelinae.

Lumileopardi, jonka eläintieteilijät liittävät ensimmäiseen ryhmään, kehrää .. ”

Kehräämisen ääni syntyy hengitysilman virratessa kurkunpään luutuneiden ns. hyoidikaarien ohi. Kehräysäänen taajuus vaihtelee 20 – 30 värähdystä sekunnista. Kissaeläinten kehrääminen ei ilmeisesti johdu ulkoisesta ärsykkeestä. Kehrääminen on osa poikasen ja emon välistä suhdetta, mutta ilmenee myös kissan ja ihmisen välisessä suhteessa.

Kehräämisellä kissa voi ilmaista myös alistumista.

Lähde: Kodin suuri eläinkirja 4, Weilin+Göös, 1979.

Kehrääminen ei ole kurkunpäästä tulevaa "ääntä", vaan jotakin paljon mystisempää. Monet tiedemiehet uskovat, että sen aiheuttaa veren värähtely rintaontelon suuressa laskimossa. Paikassa, jossa laskimo menee pallean läpi, laskimon ympärillä olevien lihasten supistuminen (esim. kun kissan selkä on köyryssä) "nipistää" verivirtaa ja saa aikaan värähtelyn, jonka äänen ilmantäyttämät keuhkoputket ja henkitorvi moninkertaistavat.

Kehrääminen ei ole vain ääntä, vaan sen voi tuntea värähtelynä. Kun kissanpennut syntyvät, ne ovat sokeita, niillä ei ole hajuaistia ja niiden korvat ovat kehittymättömät. Ne reagoivat pääasiassa emonsa kehräämisen aiheuttamaan värähtelyyn, jonka mukaan ne hakeutuvat emon lähelle."

Lähde: Taylor, David, Kissakäsikirja, Otava, 2002.

 

Hei! Kissan kehräysmekanismi on asia, josta biologit eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen. Vallalla olevan ns. Valeäänijänne-teorian mukaan kehräävä ääni syntyy kissan kurkunpäässä eli larynksissa. Kissoilla on kurkussaan tavallisten äänijänteiden lisäksi toinen pari jänteitä, joita kutsutaan valejänteiksi eli taskujänteiksi. Kissan kehräämistä voidaan kuvailla vähän samanlaiseksi ilmiöksi kuin ihmisen kuorsaaminen, jossa sisään ja uloshengityksessä syntyy tyypillinen kuorsausääni. Kissoilla joka kerran sisään- ja uloshengityksessä ilma ohittaa valeäänijänteet ja aiheuttaa kehräyshyrinän. Kehräävän äänen syntymiseksi kissan kurkunpäälihakset keskeyttävät ilmavirran supistumalla noin kolmekymmentä kertaa sekunnissa. Kissa pystyy kehräämään kaksisuuntaisesti sisään-ulos hengityksen tahdissa suu kiinni jopa tuntikausia. Kehrääminen viestii kissan ystävällistä sosiaalisesta mielialasta.

Toinen teoria on Veripyörre-teoria. Sen mukaan kehräämisen aiheuttaa pyörre, kun onttolaskimoista sydämeen virtaava verimäärä lisääntyy. Oletetaan, että pyörteinen veri aiheuttaa surinan, jossa pallea toimii värähtelyn vahvistimena. Syntyneen äänen arvellaan kulkeutuvan kissan henkitorveen ja kuonon sivuonteloihin, joista se kaikuu hyrinänä. Jotkut olettavat myös, että kehräävän kissan köyry selänasento lisää hyrinää synnyttävää veripyörrettä; toisten mielestä pyörteen lisääntyminen johtuu kissan tunnetilojen vaihtelusta, joka vaikuttaa verenkiertoon.

Valeäänijänne-teoriaa tukee se, että kissoilla on olemassa valeäänijänteet, oletettavasti juuri kehräystä varten. Toiseksi, jos kehräävän kissan kurkkua painaa kevyesti sormella, voi tuntea hyrinän tulevan kurkunpään seudulta.

Lähde:

Morris, Desmond (1995): Miksi kissa on kissa? Porvoo: WSOY.

HelMet aineistohaku

http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C%7CRb1415903%7CSMiksi+kissa+on+...

 

Kommentit (0)

Vastauksesi