Mistä jountuu sanonta aisankannattaja, joka tarkoittanee miestä, jonka vaimolla...

Mistä jountuu sanonta aisankannattaja, joka tarkoittanee miestä, jonka vaimolla...

Vastaus

Aisankannattajan nimitys on tullut suomen kieleen Boccaccion Decameronen novellista. Kolmannen päivän neljännessä kertomuksessa Felice-niminen munkki miettii, kuinka voisi rakastella nuoren aviovaimon kanssa, vaikka tämän mies on jatkuvasti kotona. Munkki panee aviomiehen tekemään talon ulkopuolella katumusharjoituksia koko yön aisaa kannattamalla, ikään kuin Jeesus ristillä, ja viettää öitä nuoren aviovaimon vuoteessa.

Tällaisen käsityksen aisankannattaja-nimityksen alkuperästä esittää Yrjö Varpio luentosarjassaan Suuret kertomukset Tampereen yliopistossa syksyllä 2002. Luennossa käsitellään aisankannattajan motiivia kirjallisuudessa:
http://www.uta.fi/laitokset/taide/opetus/suki_kurssimateriaali/02-03/suu...

Nykysuomen sanakirjan (SKS 1992) mukaan aisa on siis ajoneuvojen tms. puinen vedin, joita on tavallisesti kaksi. Aisankannatin on selustimeen kiinnitettävä valjaiden osa. Ja aisankannattaja aviomies, jota hänen vaimonsa pettää.

Suomen murteiden sanakirja (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 1985) antaa aisankannattajalle hiukan erilaisia merkityksiä. "Sellainen mies on aisankannattaja, jonka vaimo on hyvä vieraille mielille" ja "sellainen mies joka on ikäänkuin varamiehenä jollain naisella" ja pojasta joka on "joko liian vähäpätöinen tai tyttö suhteessaan epäluotettava". Tytöstäkin on saatettu sanoa: Ennee se oli meleko häpijä olevinaa, ko vanhempi tytär jäi aisankannattajaksi (nuoremman mennessä naimisiin ennen häntä)

Stadin slangissa aisankannattaja on sitä vastoin kova naistenmies, "pukki". (Paunonen, Heikki: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii : Stadin slangin suursanakirja. WSOY 2000)

Muiden kielten aisankannattajaa merkitsevillä sanoilla cuckold, hanrej, cornudo, cornuto on toisenlainen etymologia.

Kommentit (0)

Vastauksesi