Mistä harhat Hitleristä juontavat juurensa?

Mistä harhat Hitleristä juontavat juurensa?

Tommi Uschanovin ansiokkaassa artikkelissa "Harhoja Hitleristä" (HS 27.1./C6) kirjoittaja arveli, että kysymys on historian ”väärin muistamisesta”. Olisikohan mahdollista, että esim. vanhoissa historian oppikirjoissa on ollut vääriä tietoja. 50-luvulla oli lukioissa käytössä Mantere-Sarvan historian oppikirja. Harmittaa, että olen tullut heittäneeksi vanhat oppikirjat pois (en taatusti ole ainoa!). Olen itse entinen saksan opettaja ja käytössä oli ainakin 70-luvulla oppikirja Deutsch für die Oberstufe, jonka toisessa osassa olevissa kappaleissa oli (silloista!) faktaa molemmista Saksoista. Voin olla täysin väärässä, mutta minulla on hämärä mielikuva, että näissäkin olisi ollut harhatietoja. Olisi mielenkiintoista tietää mistä lähteestä/lähteistä nämä myöhempien aikojen väärät tiedot ovat peräisin. Tuskin niin monet ihmiset voivat muistaa väärin.

2 vastausta

Syitä vallitseviin virheellisiin tulkintoihin voi vain arvailla. Taustalla saattaa olla tarkistamattomia faktoja, virheellisä mielikuvia, huolimattomuutta. Ajallinen etäisyys tapahtumiin jo sinällään voi vääristää faktoja.

Mainitsemasi Mantere-Sarvan Historian oppikirja (osa 2, WSOY, 1961) kertoo totuudenmukaisesti, joskin hyvin niukasti ja yksinkertaistaen Hitlerin valtaannoususta näin: ”Vuonna 1933 presidentti Hindenburg uskoi valtakunnankanslerin tehtävät kansallissosialistisen puolueen päämiehelle Adolf Hitlerille, josta Hindenburgin kuoltua v. 1934 tuli Saksan valtakunnan diktaattori….”  

Kirjassa ei kerrota, että valtaannousua olisi edeltänyt vaalivoitto. Tätä seikkaa tosin ei korostetakaan, vaan kerrotaan, että taloudellisen kurjuuden ja poliittisen sekasorron jatkuessa yhä laajemmat piirit ryhtyivät kannattamaan Hitleriä. Kokonaisuuteen jää aukkoja, mikä helposti voi aiheuttaa lukijalle väärän mielikuvan.

Hitlerin valtaannousu oli monivaiheinen prosessi, josta merkittävä osa käytiin kulissien takana. Valtaannousunsa aikaan hän ei nauttinut suurta arvostusta. Laaja kansansuosio seurasi vasta myöhemmin.

Historiankirjoituksen jonkinasteinen objektiivisuuden ongelma on yleisesti tunnustettu. Toisen maailmansodan jälkeen oli monia poliittisesti arkoja aiheita, joista ei voitu puhua tai ne muistettiin tarkoituksellisesti väärin. Oikein muistamisen aika koitti vasta myöhemmin.

Saksan historiankirjoituksessa oli tabuja vielä pitkään sodan jälkeen. Välittömästi sodan jälkeen historioitsijat käyttivät Hitlerin valtaannoususta termiä vallananastus (Machtergreifung), koska haluttiin peitellä natsipuolueen laaja kannatusta ja valtiovallan myötävaikutusta Hitlerin valtaannousuun. Vasta 1980-luvulta lähtien on alettu puhua vallansiirrosta (Machtübergabe).

Niistä tapahtumista, jotka loivat pohjan Hitlerin valtaanpääsylle ja suosiolle, ovat kirjoittaneet mm. Michael Burleigh (Kolmas valtakunta: uusi historia, WSOY, 2004), Max Jakobson (20. vuosisadan tilinpäätös.I: Väkivallan vuodet, Otava, 1999) ja Wibke Bruhns (Isäni maa: saksalaisen perheen tarina, Siltala, 2010).

Kommentit (0)
24.02.201310:56
5493
119

Sotahistoria ja poliittinen historia ovat erityisen vaikeita historian aloja, koska tyypillisesti kaikki osapuolet ovat pyrkineet tuottamaan omien intressiensä mukaista propagandaa. Asioiden dokumentointi ei usein edes vuosia sodan jälkeen ole puolueetonta, vaan voittanut osapuoli levittää edelleen omien toimiensa oikeutusta perustelevaa propagandaa. Hyllykilometreittäin dokumenttejä saatetaan tuhota ja saman verran julistaa kymmeniksi vuosiksi salaisiksi. Näistä lähtökohdista aito, objektiivinen historiantutkimus on melko haasteellista.

Ei ole pelkästään mahdollista, vaan suorastaan todennäköistä, että vanhoissa oppikirjoissa on vääriä tietoja. Kunkin ajan ja paikan oppikirjoissa kerrotaan se, mitä sen hetkinen hallinto haluaa kouluissa kerrottavan. Siksi onkin tärkeää, että historian tutkimus - kuten tiede yleisemminkään - ei ota objetiivisimpiakaan tutkimustuloksia lopullisena totuutena, vaan ainostaan parhaana sillä hetkellä käytettävissä olevana tietona, joka kuitenkin voi ja saa muuttua.

 

Kommentit (0)

Vastauksesi