Missä YK:n siirtolaissopimuksessa on kysymys?

Missä YK:n siirtolaissopimuksessa on kysymys?

Jos se ei velvoita jäsenmaitaan mihinkään, niin miksi jotkut valtiot ovat silti kieltäytyneet siitä?

Vastaus

Joulukuussa Marrakechissa järjestetetyssä YK:n siirtolaisuuskokouksessa 152 maata hyväksyi kansainvälisen siirtolaissopimusasiakirjan. Ulkopuolelle jättäytyivät muun muassa Yhdysvallat, Australia, Itävalta, Italia, Tšekki, Dominikaaninen tasavalta, Unkari, Latvia, Puola ja Slovakia. Sopimuksen sisältöä on esitelty mm. Ulkoministeriön verkkosivuilla ja Ylen verkkosivuilla. Johtava asiantuntija Renne Klinge ulkoministeriön kehityspoliittiselta osastolta avaa taustoja ja tavoitteita seuraavasti:

GCM eli Global Compact for Safe, Orderly and Regular Migration on turvallista, järjestäytynyttä ja sääntöjenmukaista siirtolaisuutta koskeva globaali asiakirja. Siinä määritellään muuttoliikkeitä koskevia keskeisiä kysymyksiä ja keinoja reagoida niihin. Kyseessä on turvallista, järjestäytynyttä ja sääntöjenmukaista siirtolaisuutta koskeva globaali kompakti, joka on YK:n jäsenmaiden kesken neuvoteltu poliittinen asiakirja. Se on viitekehys, joka määrittelee keskeiset muuttoliikkeitä koskevat kysymykset ja keinoja reagoida niihin vastaanottaja-, kauttakulku- ja lähtömaiden kannalta toimivalla ja kestävällä tavalla. Asiakirja ei ole oikeudellisesti sitova sopimus eikä edellytä muutoksia Suomen lainsäädäntöön.
 
Kompaktin tarkoituksena on vastata maailmanlaajuiseen haasteeseen yhdessä, maailmanlaajuisesti, tahtotilaa nostamalla.  Asiakirjassa etsitään ratkaisuja muuttoliikkeiden tuomiin ongelmiin, mutta tarkastellaan myös siirtolaisuuden hyviä puolia ja mahdollisuuksia. Tavoitteena on etsiä keinoja, joilla muuttoliikkeitä voitaisiin hallita kaikkien eduksi niin, että muuttoliike on turvallista, järjestäytynyttä ja sääntöjenmukaista.
 
Asiakirjassa määritellään yhteinen visio ja johtavat periaatteet sekä yhteistyön viitekehys, johon sisältyy 23 tavoitetta. Ne kattavat koko siirtolaisuussyklin lähtösyistä palautuksiin. Tavoitteet koskevat muun muassa tiedonvälityksen edistämistä, siirtolaisten tunnistautumista, ihmiskaupan ja -salakuljetuksen estämistä, rajavalvontaa, kotouttamista ja peruspalveluita, siirtotyöläisten vahvuuksien tunnistamista sekä palautuksia. Lopussa hahmotellaan toimeenpanoa ja seurantaa.
 
Kompaktilla ei puututa kansalliseen suvereniteettiin, jonka perusteella kukin jäsenmaa päättää itselleen soveltuvista toimista. Tästä on asiakirjassa selvä muotoilu. Suomi päättää jatkossakin ulkorajojensa valvonnasta ja siitä keitä ja miten tänne pääsee.
 
Ylen verkkosivuilla kysyttiin lisäksi: Miksi useat EU:nkin jäsenmaat jättäytyvät asiakirjan ulkopuolelle? Vastauksessa todettiin: "Käsityksemme mukaan kyseessä on lähinnä sisäpoliittinen valinta. Aiheesta on esitetty paljon väärää tietoa ja aiheesta on noussut kohu."
 
Kansainvälisen oikeuden professori Lotta Viikari kritisoi Helsingin Sanomissa siirtolaisuussopimusta, ja epäili sen jopa heikentävän siirtolaisten asemaa: "Siirtolaisuussopimus ei sanottavasti kehitä nykyistä oikeustilaa, koska sopimuksella ei olla luomassa valtioille uusia velvoitteita tai siirtolaisille kattavampia oikeuksia. Sopimusmääräysten rikkomista ei ole sanktioitu. Päinvastoin, siirtolaisuussopimus nimenomaisesti vahvistaa valtioiden täyden itsemääräämisoikeuden maahanmuuttopolitiikassaan. Tästä huolimatta Australia, Yhdysvallat ja useat itäisen Euroopan maat ovat vastustaneet sopimusta, samoin populistipuolueet monissa muissa valtioissa, Suomessakin. Ei ole juuri puhuttu siitä, palveleeko sopimus edes sen kannattajia."
 
 
 
 
 
 
 
 
Kommentit (0)

Vastauksesi