Missä ovat vuosisatojen aikana pellonraivauksissa esiin tulleet ja poistetut kivet?

Missä ovat vuosisatojen aikana pellonraivauksissa esiin tulleet ja poistetut kivet?

Jos kiviä ei ole tarvittu johonkin hyödylliseen, niin niitä olisi peltojen reunoilla valtavia kasoja.

2 vastausta

Pellonraivauksessa esiin tulleita kiviä on käytetty ainakin salaojien täyttämiseen ja teiden pohjustamiseen. Niistä on tehty myös kivi- ja kivijalka-aitoja.

Joissain tapauksissa kivet myös kasattiin pellon keskelle kiviröykkiöiksi eli kiviraunioiksi.

Pellonraivauksen koneellistuttua kivikuormia kaadettiin myös pellon reunoille, metsään tai esimerkiksi pellon keskellä olevan kallion päälle.

Peltoja ei välttämättä aina raivattu kivistä. Joidenkin vanhojen uskomusten mukaan kivien arveltiin suojaavan hallaa vastaan ja pitävän maaperän kosteana. Isoja kiviä saatettiin myös haudata peltoon tai jättää paikoilleen.

Maaperän kivisyys vaihtelee eri puolilla Suomea. Erittäin kivisiä alueita ovat ainakin eräät Pohjanmaan sekä eteläisen Suomen rannikkoseudut, sekä Savon ja Karjalan runsaskiviset alueet. Näillä alueilla pellonraivaus kivistä on ollut paikoin välttämätöntä.

Kommentit (0)
26.08.201815:28
19928
51

Täydennystä:

Kuten kirjaston vastauksesta ilmenee, konstit siis ovat olleet monet.

Historioitsija Arvo M. Soininen on todennut varhaiskantaista salaojitusta tutkineeseen Pentti Virrankoskeen viitaten, että se oli lähinnä itä- ja pohjoissuomalainen ojitustapa. Sille oli tyypillistä,että kivillä täytetyt salaojat oli tehty notkopaikkoihin ja siten korotettu ja tasattu peltomaata. Soininen arveleekin, että kivien hautaaminen ja pellon tasaaminen lieneekin ollut kivisalaojien alkuperäisenä tarkoituksena. Itä-Suomen kivisillä ja epätasaisilla pelloilla saatiin näin liiat kivet vieritetyksi notkopaikkoihin ja haudatuksi maahan. - Varhainen kivisalaojitus näyttää olleen jokseenkin kokonaan talonpoikainen ojitusmenetelmä; 1800-luvun säätyläismaanviljelijöille tapa oli tuntematon.

Toisaalta Teppo Vihola toteaa Suomen maatalouden historiassa, että vasta maatalouden alkaessa koneistua kivenraivaus tuli keskeiseksi. Sitä aloiteltiin jo 1800-luvun puolella, mutta voimaa se sai vasta maailmansotien välisenä ajanjaksona. "Viimeinen rynnistys kivenraivauksessa tehtiin vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun käyttöön saatiin tehokkaat telaketjutraktorit ja työtä varten perustettiin suuri yhtiö Kivenraivaus Oy." Viimeksi mainittu seikka nähdäkseni antaa aihetta arveluun, että urakoitsijan toimeksiantoon on saattanut kuulua myös raivauksessa nousseen kiviaineksen kuljettaminen pois alueelta.

 

Arvo M. Soininen: Vanha maataloutemme. Maatalous ja maatalousväestö Suomessa perinnäisen maatalouden loppukaudella 1720-luvulta 1870-luvulle. Historiallisia Tutkimuksia 96. SHS 1974.

Suomen maatalouden historia II. Kasvun ja kriisien aika 1870-luvulta 1950-luvulle. SKS 2004.

 

Kommentit (0)

Vastauksesi