Missä olivat ne Siperian pahamaineiset työleirit, jonne rikolliset ja...

Missä olivat ne Siperian pahamaineiset työleirit, jonne rikolliset ja...

Missä olivat ne Siperian pahamaineiset työleirit, jonne rikolliset ja toisenajattelijat sijoitettiin? Onko kaupunkien nimiä tiedossa?

Vastaus

Neuvostoliiton vankileirisysteemi (Gulag = Vankileirien päähallinto) oli valtava organisaatio, joka ei rajoittunut ainoastaan Siperiaan vaan ulottui Murmanskista Vorkutaan, Komin tasavallan pohjoisosissa, ja Vladivostokin seuduille Tyynen valtameren rannikolla. Vankileirejä oli myös esim. Kazakstanissa. Laajimmillaan Gulagin alaisuudessa toimi ainakin 476 erillistä leiriorganisaatiota, joiden keskimääräinen vankiluku vaihteli 2000:sta 10 000:een.

http://www.dailypress.com/news/national/sns-ap-russia-gulag-glance,0,676...

Leirit olivat hyvin erityyppisiä:
joukossa oli salaisia tieteellisiä tutkimuslaitoksia kaupungeissa, mutta myös kymmenistä alaleireistä koostuvia leirikomplekseja. Kaikki leirit olivat osa sosialistista suunnitelmataloutta. Leireillä oli tuotantotavoitteet, jotka pyrittiin saavuttamaan mahdollisimman nopeasti ja halvalla. Vangit olivat orjan asemassa, joten työmotivaatio oli hyvin alhainen. Niinpä leireillä yritettiin huijata niin paljon kuin mahdollista.

Varhaisimpia työleirejä oli Vienanmeren kuudella saarella sijaitseva Solovetskin leiri. Leiri sijoitettiin entiseen luostarin, joka oli ollut yksi tärkeimmistä venäläisen hengenelämän keskuksista. Solovetskin leirin vankeja alettiin 1920-luvulla käyttää maa- ja metsätöihin. Pakkotyö levisi muihinkin leireihin. Pakkotyöllä rakennettiin kanavia, tehtaita, voimaloita, siltoja, teitä ja kokonaisia kaupunkeja. Vangit raatoivat myös kaivoksissa, esim. Vorkutan hiilikaivoksissa. Solzenitsyn kertoo että ainoastaan makkaraa ja leivoksia vangit eivät koskaan valmistaneet, sen sijaan lähes kaikkea muuta.

Neuvosto-Karjalassa sijaitsi 1930-luvun alussa pahamaineinen kanavatyömaa ”Belomorkanal”, joka yhdisti Äänisen Vienanmereen. Työmaalla oli satojatuhansia vankeja, joista kymmeniä tuhansia menehtyi. Salaisen poliisin johtama kanavatyömaa ylläpiti metsätyöleirejä, ja samoina vuosina rakennettiin myös Syvärin voimalaitos.

Monista arktisen alueen leireistä ei ole jäänyt minkäänlaisia todisteita eikä ainuttakaan todistajaa. Leirejä oli esim. Novaja Zemljan tapaisilla saarilla. Arkangelin alueella ja siitä itään oli lukuisia leirejä.

Kolymajoen alueella Venäjän koillisosassa sijaitsi yli sata leiriä. Alueen tärkein kaupunki on Magadan. Kolyman leirit olivat erityisen pahamaineisia. Aleksander Solzenitsyn kuvaa niitä ”Vankileirien saaristossaan.” Alueelta oli löydetty kultaa ja platinaa 1900-luvun alussa ja Stalinin ensimmäisen viisivuotiskauden aikana alueen luonnonvaroja ryhdyttiin hyödyntämään rajusti. Työtä tehtiin vankityövoimalla, joka oli paljolti maanviljelyksen pakkokollektivoinnin yhteydessä vangittuja ”kulakkeja”, mutta joukossa oli myös runsaasti toisinajattelevia tiedemiehiä ja muuta sivistyneistöä. Kolyman yhteydessä puhutaan miljoonista kuolleista. ”Useiden todistusten mukaan vankien tuhoutuminen ikiroudan alueen leireillä oli tarkoituksellista. Orjatyöstä otettiin välitön hyöty irti, minkä jälkeen vankien annettiin kuolla kylmään, nälkään ja tauteihin”, kirjoittaa Erkki Vettenniemi.

http://en.wikipedia.org/wiki/Kolyma

Neuvostoliitossa asuneita suomalaisia tuhoutui erityisen paljon Tseljabinskin kaupungissa läntisessä Siperiassa. Tästä murhenäytelmästä kertovat Jukka Rislakki ja Eila Lahti-Argutina kirjassaan ”Meillä ei kotia täällä”.

Suositeltavaa luettavaa on Anne Applebaumin ”Gulag : a history of the Soviet camps” (Penguin Books, 2004). Saatavilla myös ruotsiksi.

Samoin lähteenä käyttämäni ”Suomalaisia vankileirien saaristossa” / toim. Erkki Vettennimi. Art House, 2002.

Kommentit (0)

Vastauksesi