Missä Helsingin kaupunginosissa oli eniten rikollisuutta ja prostituutiota 50-luvulla?

Missä Helsingin kaupunginosissa oli eniten rikollisuutta ja prostituutiota 50-luvulla?

Vastaus

Yhteenveto sodanjälkeisen Helsingin rikollishistoriasta löytyy ainakin teoksen 

Helsingin kaupungin historia vuodesta 1945, 2. osa. - Helsingin kaupunki, 2000

sivuilta 199 - 242.

Osion kirjoittaja on Panu Pulma.

 

Vuonna 1950 rikosilmoitukset jakautuivat poliisin tilastojen mukaan seuraavasti
A (rikokset valtiota ja yhteiskuntaa vastaan)   2 786 - 7,9 %
B (rikokset ykslöä vastaan, väkivaltarikokset)    2 422 - 6,9 %
C (rikokset yksilöä vastaan, omaisuusrikokset)    7 852 - 22,4 %
D (muut rikokset)   21 926 - 62,3 %
yhteensä   34 986
liikennerikosten osuus   27,1 %

Vuonna 1955 vastaavat luvut olivat
A    3 491 - 8,1 %
B    2 740 - 6,4 %
C    9 266 - 21,6 %
D   27 429 - 63,9 %
yhteensä  42 926
liikennerikosten osuus 32,2 %

Vuonna 1960
A   3 318 - 6,5 %
B   2 352 - 4,6 %
C   10 999 - 21,4 %
D   34 631 - 67,5 %
yhteensä 51 300
liikennerikosten osuus 58,2 %

Luokittelu jää hieman epäselväksi. Huomattava kuitenkin on, että vuoteen 1968 juopumus oli syytteenalainen rikkomus ja todennäköisesti tämä asiantila näkyy D-ryhmän suuressa osuudessa. Automaattinen sakkorangaistus juopumispidätyksen yhteydessä ei kuitenkaan aina ollut. 

 

Vastaajan ulottuvilla olevat tilastot eivät sisällä tietoa rikosten tapahtumapaikoista. Yleensä voi sanoa, että tuohon aikaan Helsingin alamaailma sijaitsi kaupungin keskellä. Maineeltaan huonoimpia alueita olivat Punavuori, Sörnäinen ja Kallio sekä asemanseutu. Muutamat aikakauslehdet kirjoittelivat näistä alueista säännöllisesti kohuraportteja. Tyypillisimpiä rikoksia oli pimeän viinan myynti, vuonna 1960 siitä johtuvia kiinniottoja oli kaikkiaan 1043, näistä Kruununhaan vartiopiirissä 246, Eiran 250 ja Kallion 377.

 

Helsingin kaupungin tilastokirjat sisältävät yksityiskohtaista tietoa juopumispidätyksistä. Ne lienevät vahvasti viitteellisiä arvioitaessa yleensäkin rikosten tapahtumapaikkoja. Otan tässä  esimerkiksi muutaman vuoden tilastot.

Vuonna 1955 juopumispidätyksiä oli kaikkiaan 33 934, joista Eiran vartiopiirissä 7 981, Kallion 7 059, Hietaniemen 5 759, Kruununhaan 4 973, Töölön 3 301, Vallilan 2 882, Munkkiniemen 904, Malmin 640 ja Oulunkylän 435.   

Vuonna 1958 kokonaismäärä oli 34 664, vartiopiirien kärki oli Kallio 9 317, Eira 6 911, Kruununhaka 6 613 ja Hietaniemi 6 200.

 

Prostituution yleisyydessä oli huippu 1940-lopulla. Tuolloin ja seuraavana vuosikymmenenä hallitsivat satama-, katu- ja ravintolaprostituutio. Ilmiö siis keskittyi tässäkin keskustaan.

Vuosina 1946 - 1950 irtolaishuoltoon joutuneista naisista 86,0 %:lla perusteluna oli ammattihaureus, vuosina 1956 - 1960 taas 33,8. Jälkimmäisenä kautena suurin peruste (48,7)  oli työn vieroksuminen. Muutos lienee tulkittava niin, että irtolaishuollossa oli ryhdytty panostamaan ennaltaehkäisyyn.  (Sivumennen sanottuna: miesten vastaavassa tilstossa ei ollut lainkaan sellaista irtolaisuusperustetta kuin ammattihaureus).

Tyypillinen prostituoiduksi luokitettu oli 1950-luvulla syrjäytynyt, alkoholi-, terveys- ja mielenterveysongelmista kärsivä nainen. 

 

Kommentit (0)

Vastauksesi