Minulla on yksi vanha kirja (reilun sadan vuoden takaa) jossa on nahkapääty.

Minulla on yksi vanha kirja (reilun sadan vuoden takaa) jossa on nahkapääty.

Hei! Minulla on yksi vanha kirja (reilun sadan vuoden takaa) jossa on nahkapääty. Miten tällaista hoidetaan, että se pysyisi hyvänä?

Vastaus

Sekä uudet että vanhat kirjat pysyvät hyvänä, kun muistaa muutaman perusasian: kirjat eivät pidä kosteuden vaihtelusta, koska sivut käpristyvät. Vanhojen kirjojen säilytykseen paras suh-teellinen ilmankosteus on noin 50 prosenttia ja lämpötila 17-18 Celsiusta. Lasiovet suojaavat kirjoja pölyltä ja auringonvalolta. Kirjahyllyä ei kannata sijoittaa kodin aurinkoisimmalle paikalle.

Kirjoja ei saisi laittaa liian tiiviisti hyllyyn, koska kirjan sidokset kärsivät kovasta puristuksesta ja kirjoja on vaikea saada pois tiukkaan pakatusta hyllystä. Kun otat kirjan hyllystä, älä vedä selän yläosasta eli niskasta, koska kirjan niska voi murtua. Sen sijaan siirrä viereisiä kirjoja sen ver-ran, että saat hyvän otteen kirjan kansista.

Ullakko ja kellari eivät sovi kirjojen säilytyspaikaksi, koska kosteus pilaa kirjat ja sivuihin voi tulla mustia homepilkkuja. Home voi levitä kirjasta toiseen, joten homehtunut kirja on hyvä säilyttää erillään.

Kasveja ja muita esineitä ei ole hyvä säilyttää kirjan välissä, koska kasvin tai esineen happa-muus voi vaurioittaa tai jopa syövyttää kirjan sivut.

Yleensä kirjoja käsiteltäessä olisi hyvä pestä kädet; siten rasvat ja muut epäpuhtaudet eivät siirry kirjaan. Tästä on kuitenkin poikkeuksena nahkakantiset tai –selkäiset kirjat, jotka pitävät säännöllisestä käsittelystä. Käsistä irtoava rasva pitää nahan pehmeänä ja joustavana.

Tästä pääsemmekin varsinaiseen kysymykseen eli nahkaselkäisen kirjan hoitoon:
kysyin neuvoa kirjansitojamestari Juhani Roiniselta. Nahkakantisen kirjan hoitoon parasta on rasvainen kenkälankki, ruskea tai musta riippuen nahan väristä. Lankki levitetään varovasti ja kiillotetaan samettirätillä ja ylimääräinen väri pyyhitään pois kultauksista.

Roininen kertoi lankanneensa vanhoja Raamattuja armeijan mustalla kenkälankilla, joka oli ennen erinomaista verrattuna nykyisiin lankkeihin, jotka sisältävät silikonia. Silikonia sisältävät lankit muodostavat kalvon nahan pinnalle ja uutta lankkikerrosta ei saa imeytymään.

Kirjansitomot käyttävät myös englantilaisia restaurointirasvoja, mutta ne imeytyvät huonosti, koska ovat niin rasvaisia. Rasvainen pinta kerää helposti pölyä.

Mehiläisvaharasvaa voi myös käyttää ja sitä saa Nahkakunnasta. Roininen mainitsi käyttäneensä ulkomailta ostamaansa sekoitusta, jossa on minkkiöljyä, mehiläisvahaa ja avokadoöljyä.

Tuula Moilasen Kirjansidonnan oppaan mukaan nahkaselkäiset ja –kantiset kirjat ovat kirjojen aatelia, koska joustava nahka kestää kulutusta.

Aasian maissa nahkasidoksia ei ole käytetty trooppisen kosteuden takia, koska nahka pilaantuu ja homehtuu.

Vanhoihin kirjoihin voi tutustua Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa Sylvään koululla kesä –heinäkuun vaihteessa. Antikvariaattien lisäksi tarjolla on seminaareja ja paneelikeskusteluja; tämän vuoden aiheena on raha.

Lähteet:
Tuula Moilanen: Kirjansidonnan opas. Kustannusosakeyhtiö Taide. Helsinki 1997.

Kirjansitomo Juhani Roininen: http://www.juhaniroininen.fi/

Vanhojen kirjojen korjauksesta: http://kotisivu.dnainternet.net/joose/kirjankorjaus/kasittely.htm

Museoviraston sivut: http://www.nba.fi/fi/tietopalvelut/kirjasto/tietoa_vanhoista_kirjoista

Vammalan vanhan kirjallisuuden päivät 2012: http://www.vanhankirjallisuudenpaivat.com/

Kommentit (0)

Vastauksesi