Minulla on eräänlainen nostalgisoiva (joskaan ei omakohtainen) suhde...

Minulla on eräänlainen nostalgisoiva (joskaan ei omakohtainen) suhde...

Minulla on eräänlainen nostalgisoiva (joskaan ei omakohtainen) suhde 1930-luvulla valmistuneisiin suuriin kansakoulurakennuksiin. Erityisesti minua kiinnostaa 1934 valmistunut Aleksis Kiven kansakoulu, jota tosin en ainakaan tietoisesti ole koskaan edes nähnyt muuta kuin valokuvissa.

Vuonna 2000 tuli tietoisuuteen Maunulassa sattunut tapaus, jossa kuollut mies oli jäänyt vuosikausiksi kerrostaloasuntoonsa kenenkään tietämättä. HS:n kuukausiliitteessä julkaistiin sittemmin miehen elämäntarina, joka lapsuus- ja nuoruusvuosien osalta oli ainakin minua koskettava. Kerrottiin mm., että mies oli 1940-luvun lopulla ollut oppilaana Aleksis Kiven kansakoulussa, joka tuohon aikaan "oli todella kova koulu" (muistinvarainen sitaatti). Osaatteko täsmentää, oliko koulussa tässä suhteessa jotakin erityistä, paitsi että se oli oppilasmäärältään valtava, mikä tietenkin asetti kovia vaatimuksia yksittäisen oppilaan päivittäiselle sosiaaliselle selviytymiselle?

Myös Turkun silloisille esikaupunkialueille rakennettiin 30-luvulla todella suuria koulurakennuksia kuten Raunistulan kansakoulu (1932) ja Nummen koulu (1934, lisäosa 1937). (Kaikki vuosiluvut muistinvaraisia.) Tarkoituksena lienee ollut, että tällaiset suuret keskuskoulut kokoaisivat oppilaita pitkienkin matkojen takaa (koulupiiriraja mahdollisesti jo tuolloin 5 km?). Oliko tässä suhteessa olemassa jokin omalle ajalleen tyypillinen "koulurakennusideologia ja -estetiikka", koskapa 1950-luvulla rakennettiin jo kokonaan toisenlaisia, maastoon sovitettuja koulurakennuksia, jollaista itsekin kävin?

Ja vielä lopuksi: onko Aleksis Kiven kansakoulusta olemassa mitään historiikkia tai muuta tietokirjallisuutta ja kaunokirjallisuutta, joka sisältäisi kuvaksia ko. koulusta?

Vastaus

Helsingin kansakoulujen 1940-luvun oppilaiden terveystiedoista löytyy joitakin tilastoja:

Aleksis Kiven koulussa oli lukuvuonna 1944-1945

oppilaita 1276 (tosiasiassa tilanne lienee elänyt koko vuoden, koska vielä elettiin poikkeusaikoja)
alipainoisia syyslukukaudella 12,5 %
alipainoisia kevätlukukaudella 15,4 %
lastenpsykiatrin tutkimat oppilaat 15 (suomenkielisissä kouluissa kaikkiaan 73)

Lukuvuonna 1945-1946:

lastenpsykiatrin ensimmäistä kertaa tutkimat oppilaat
16 (suomenkielisissä kouluissa kaikkiaan 119)

Lukuvuonna 1946-1947:

lastenpsykiatrin ensimmäistä kertaa tutkimat oppilaat
21 (suomenkielisissä kouluissa kaikkiaan 150)

Lukuvuonna 1947-1948:

lastenpsykiatrin ensimmäistä kertaa tutkimat oppilaat
38 (suomenkielisissä kouluissa kaikkiaan 221)
puhevikaisia lapsia jatkuvassa hoidossa 38 (suomenkielisissä kouluissa kaikkiaan 173)

Lukuvuonna 1948-1949:

lastenpsykiatrin ensimmäistä kertaa tutkimat oppilaat 25 (suomenkielisissä kouluissa kaikkiaan 214)
puhevikaisia lapsia jatkuvassa hoidossa (änkytys 4, s-vika 15, r-vika 29, muu 6) 54 (suomenkielisissä kouluissa kaikkiaan 166)

Näiden lukujen perusteella - muiden koulujen oppilasmäärään (niistä tosin ei ole kuin hajatietoja) suhteutettuna - Aleksis Kiven suuri koulu ei liene ollut 1940-luvulla aikalaisten silmissä mitenkään erityisen ongelmallinen kasvuympäristö.

Sodanjälkeisinä vuosina koulu oli varmasti edelleenkin aika uudenaikainen koska sota-aikana ei suuria hankkeita voitu toteuttaa.

Suuressa koulussa on oppia saanut moni kuuluisuus.

Urheilijoita: jalkapalloilija ja muusikko Kai Pahlman (56 maaottelua), luistelijat Juhani Järvinen (maailmanmestari 1959) ja Kaija Mustonen (olympiakulta 1968), nyrkkeilijä Elis Ask (ammattilaisten Euroopan mestari 1951-1952), uimahyppääjät Helge/Hemppa Wasenius (kaksinkertainen olympiaedustaja) ja viihdetaitelijana paremmin tunnettu Simo Salminen, pituushyppääjä Jorma Valkama (olympiapronssi 1956) jne.

Tieteen ja taiteen edustajia: tiedotustutkija Osmo A. Wiio, kirjailijat Alpo Ruuth, Pirkko Saisio ja Anja Kauranen, musiikki-ihmisiä Annikki Tähti, Esa Helasvuo ja Valto Laitinen.

Musiikinopettajina ovat olleet mm. tunnetut musiikkivaikuttajat Heino Kaski, Lauri Parviainen ja Kalervo Tuukkanen.

Yllä mainituista kirjailijoista ainakin Pirkko Saisio on esikoisromaanissaan 'Elämänmeno' sijoittanut päähenkilönsä Aleksis Kiven kansakoulun oppilaaksi.

Koulun oppilaan elämää muistelee Sven Gladh artikkelissaan
'Sörkkä silloin ennen', joka on ilmestynyt teoksessa

Narinkka 1997. - Helsingin kaupunginmuseo, 1997.

Varsinaista koulun historiikkia en ole onnistunut löytämään.

Helsingin kansakoulut, tietoja lukuvuosilta... - Helsingin kaupunki.

Hackzell, Kaija
Viertotietä itään ja länteen. - Sanoma, 1988. - (Helsingin vanhoja kortteleita ; 3).

Kommentit (0)

Vastauksesi