Minua kiinnostaa kovasti myrkylliset käärmeet tai oikeastaan niiden toiminta...

Minua kiinnostaa kovasti myrkylliset käärmeet tai oikeastaan niiden toiminta...

Hei!
Minua kiinnostaa kovasti myrkylliset käärmeet tai oikeastaan niiden toiminta tavat. Eli esim. sijaitseeko käärmeen myrkky aina hampaissa vai tuleeko se jostain muusta osasta käärmeen hampaisiin? Jos käärmeeltä katkaisee hampaat niin onko käärme enää myrkyllinen? Onko käärmeessä koko ajan myrkkyä niin, että jos se on juuri purrut jotakuta niin pystyykö se heti seuraavalla puraisulla (oletettuna että tapahtuu heti perä jälkeen) erittämään yhtä paljon tai yhtä voimakasta myrkkyä kuin ensimmäisellä? Onko käärmeenmyrkky yhtä voimakasta, joutui se lihakseen, kudokseen, suoraan verenkiertoon tai suolistoon? Jos käärmeen hampaista onnistuu puristamaan myrkkyä esim. astiaan tai saa käärmeen puremaan vaikka sientä niin säilyykö myrkky siinä pitkään vai alkaako hajoamaan jossain vaiheessa niin että muuttuu myrkyttömäksi? Tuhoutuuko käärmeen myrkky esim. keittämällä tai paistamalla eli voiko myrkyllisiä käärmeitä syödä? Ja vielä, mikä on maailman myrkyllisin käärme? Monta kysymystä, mutta samasta aiheesta... Jos ette osaa vastata niin olisi kiva saada jokin linkki mistä itse voisi asiaa tarkemmin kysellä!

Vastaus

Välitimme kysymyksesi Suomen herpetologiselle yhdistykselle, jonka tiedottaja, Joonas Gustafsson vastasi näin: ”Käärmeiden myrkky kehittyy myrkkyrauhasessa, josta se kulkee myrkkytiehyitä pitkin hampaisiin. Kyyllä ja monella muulla käärmeellä myrkkyhampaat ovat edessä, mutta maailmassa on myös takamyrkkyhampaisia käärmeitä, joilla myrkkytiehyet johtavat tiettyihin takahampaisiin.

Kun käärme puree, se pystyy säätelemään käyttämänsä myrkyn määrää, eikä normaalisti käytä kaikkea myrkkyään kerralla. Itseasiassa myrkyllinen käärme voi jopa tehdä ns. kuivapureman, jossa se ei eritä myrkkyä ollenkaan. Uuden myrkyn kehittäminen käytetyn tilalle vaatii eläimeltä aikaa ja resursseja, joten se ei tuhlaa sitä suotta. Näin ollen useakin peräkkäinen purema voi olla myrkyllinen, ja luultavasti käärme silti jättää vielä jotain varastoonkin. Myrkkyhän on käärmeille pääasiassa saalistuksen apuväline, joten kaiken myrkkynsä käyttänyt käärme on nopeasti myös nälkäinen käärme.

Käärmeiden myrkyt ovat koostumukseltaan ja toiminnaltaan erilaisia, lajista riippuen. Joillakin lajeilla on saaliin hermoihin vaikuttavaa myrkkyä, toisilla vereen vaikuttavia ainesosia. Ja niin edelleen. Mutta jokaisen lajin kodalla myrkyn täytyy päästä verenkiertoon, ja sitä kautta levitä ympäri ruumista. Periaatteessa jos myrkky kulkeutuisi suoraan suolistoon (vaikka myrkkykäärmeen syömällä), ei se pääse sieltä verenkiertoon, eikä näin ollen aiheuta ongelmia. Mutta jos ruuansulatuskanavan seinissä on pienikin "haava", tai vaikka myrkkyhammas pistäisi kudokseta läpi, myrkytys voi tapahtua. Tästä syystä en suosittele syömään myrkkyjä, en edes keitettynä, vaikka keittäminen varmaan aineen ominaisuuksia muuttaakin.

Myrkkyjen "hajoamisajasta" en valitettavasti suoriltaan tiedä. Uskon niissäkin olevan lajien välisiä eroja, ja minut on opetettu varomaan myös kuolleen kyyn hampaita, koska niissä oleva myrkky voi edelleen olla potenttia. Näin ollen ainakin kyyn myrkky kyllä säilyy toimintakykyisenä ainakin jonkin aikaa. Kuitenkin kun käärmeiden myrkkyjä "lypsetään" vaikkapa lääketieteellisiin tarkoituksiin, ne säilötään kylmään, säilyvyyden takia. Joten eivät myrkyt ikuisuuksia kestä, kuten ei oikein mikään biologinen aine.”

Mark Carwardinen teoksessa Eläinten ennätykset (Ajatus Kirjat, 2010) kerrotaan, että myrkyllisin maalla elävä käärme on aavikkotaipaani, joka elää Keski-Australiassa. Aavikkotaipaani erittää hyvin voimakasta hermostomyrkkyä keskimäärin 44 mg, mutta eräältä yksilöllä oli myrkkyä ennätykselliset 110 mg, joka on tarpeeksi tappamaan 250 000 hiirtä tai 100 aikuista ihmistä. Myrkyllisimpiä maailman kaikista käärmeistä ovat kuitenkin kaksi merikäärmettä, joiden latinankieliset nimet ovat: Hydrophis belcheri ja Enhydrina schistosa. Suomenkielisiä nimiä näillä käärmeillä ei ole.

Joonas Gustafsson lisää vielä: ”Se miksi myrkyllisimmät käärmeet asuvat merissä johtuu siitä, että myrkky on käär-meen saalistusväline. Maalla jos käärme puree vaikkapa myyrää, on käärmeen helppo seurata myyrän jättämää hajujälkeä vähän pidemmällekin, kunnes myyrä kuolee ja on valmis syötäväksi. Mutta kun merikäärme puree kalaa, on kalan hajujälkeä paljon vaikeampi seurata meressä vesivirtausten yms. takia. Näin ollen kalan pitää kuolla nopeasti, ettei se ehdi kovin kauas karkuun. Ja nopean kuoleman varmistaa erityisen voimakas myrkky. Vaikka merikäärmeet ovat hyvin myrkyllisiä, ne ovat yleensä luonteeltaan rauhallisia, eivätkä siksi ole suurikaan riski ihmiselle. Sen sijaan monet vähemmän myrkylliset, mutta luonteeltaan aggressiivisemmat käärmeet ovat tosiasiassa paljon merikäärmeitä vaarallisempia, ja enemmän kuolemantapauksia aiheuttavia.”

Suomen herpetologinen yhdistys: http://www.herpetomania.fi/

Kommentit (0)

Vastauksesi