Minkä takia tupaantuliaisiin on tapana viedä suolaa ja leipää? Mihin perinne...

Minkä takia tupaantuliaisiin on tapana viedä suolaa ja leipää? Mihin perinne...

Vastaus

Jo muinaisista ajoista leipä on ollut tärkein ruokalaji kaikilla niillä kansoilla, jotka ovat osanneet jauhaa viljaa. Muun muassa Egyptissä tunnettiin aikanaan nelisenkymmentä leivonnais- ja leipälahjaa. Leipä oli myös perusravintoa tuonpuoleisessa, joten vainajille vietiin leipälahjoja.

Leipä on saanut myös vertauskuvallisemman, henkisemmän merkityksen.Esimerkiksi Vanhassa Testamentissa puhutaan temppelin uhrileivistä, jotka olivat hengellisen ravinnon vertauskuvia ja kristillisen kirkon ehtoollisen ("ihminen ei elä ainoastaan leivästä") öylätistä eli elämän leivästä tuli sielun ravintoa.

Pyhän leivän valmistamisen vaiheet siemenen kylvämisestä leipomiseen ovat symboloineet ihmisen elämän kulkua ja vaiheita. Leivän vieminen uuteen kotiin viestii myös toiveesta, ettei leipää ainakaan tästä kodista puuttuisi.

Me käytämme suolaa maustamiseen, mutta silläkin on muinaisina aikoina ollut monenlaisia symbolisia merkyksiä.
Sovitusuhreissa ja mysteerimenoissa suola on ollut puhdistumisen vertauskuva. Muinaisessa Roomassa pantiin vauvan huulille suolaa varjelemaan lasta vaaroilta. Uskottiin, että demonit välttivät suolaa ja mm. tarinoissa noidista mainitaan, että noidille tarjottiin suolatonta ruokaa.

Läntisessä kristikunnassa oli 300-luvulla tapana lisätä runsaasti suolaa kasteelle menevien paastoruokiin karkoittamaan demoneja, ja lapsikasteen yleistyttyä kasteen yhteydessä lapsen suuhun pantiin suolarae samasta syystä. Suolan antaminen kastetoimituksessa oli käytössä vielä 1500-luvulla Ruotsi-Suomessa. Myöhemmin suolan antamista alettiin pitää viisauden symbolina.

Vanhassa Testamentissa suola kuvaa Jumalan ja hänen kansansa välistä liittoa ja suolaa kehotettiin uhraamaan ruokauhrien yhteydessä. Suola myös kuvasi uhrin puhtautta.
Viemällä suolaa uuteen kotiin annettiin perheelle jotain hyvin arvokasta ja harvinaista, myös aineellisessa mielessä.

Lisää voit lukea mm. seuraavista kirjoista:
Biedermann, Hans: Suuri symbolikirja (WSOY, 1993)

Becker, Udo: The Continuum encyclopedia of symbols (Continuum, 2000)

Kommentit (0)

Vastauksesi