Minkä maan kansalaisia suomalaiset olivat autonomian aikana?

Minkä maan kansalaisia suomalaiset olivat autonomian aikana?

Minkä maan kansalaisia suomalaiset olivat autonomian aikana? Olivatko he Suomen kansalaisia vai Venäjän kansalaisia?

Vastaus

Suomalaiset pitivät tiukasti kiinni siitä, että heillä oli oma kansalaisuutensa.

Suomen kansalaisoikeus oli seuraavilla:
a)syntyperän kautta avioliitossa syntyneellä lapsella, jonka isä oli Suomen kansalainen, tai aviottomalla lapsella, jonka äiti oli Suomen kansalainen
b)ulkomaisen naisen aviottomalla lapsella, jos Suomen kansalainen oli tunnustanut isyytensä tai oli tuomittu isäksi
c)ulkomaisella naisella, joka oli Suomen kansalaisen kanssa avioliitossa
d)sellaisella henkilöllä, joka oli anomuksesta otettu Suomen kansalaiseksi. Anomuksen hyväksymisen ehtona oli mm. kristillinen uskontunnustus, hyvä maine, kolmen vuoden oleskelu Suomessa, kyky elättää itsensä ja perheensä sekä vapautus entisestä alamaisuudesta. Venäjän kansalaisten tai Venäjällä asuneiden ulkomaalaisten osalta ehdot olivat joustavammat ja riippuvaisia mm. henkilön säätyasemasta. Varsinkin 1900-luvun alussa (jonka ajan tilannetta tässä lähinnä kuvataan) Venäjän viranomaiset suhtautuivat yleensä kielteisesti siihen, että venäläisille myönnettiin Suomen kansalaisuus. Anomuksen hyväksyjänä oli vuoteen 1904 hallitsija, sen jälkeen senaatti yhdessä kenraalikuvernöörin kanssa, myöhemmin valtuutus ainakin haluttiin palauttaa hallitsijalle.
e)sellaisella henkilöllä, jolla oli Suomessa valtion virka. Käytännössä ulkomaalainen voitiin valita vain muutamaan virkaan (kenraalikuvernööri, muutamat kieltenopettajat ym.). Yleensä Suomen kansalaisuus oli kuitenkin ehtona virkoihin pääsylle.

Nainen, joka avioitui ulkomaalaisen, kanssa menetti Suomen kansalaisuuden, samoin henkilö, joka pysyvästi muutti ulkomaille. Venäjälle muuttaminen ja Venäjän valtion palvelukseen meneminen ei kuitenkaan automaattisesti merkinnyt Suomen kansalaisuuden menettämistä. Käytännössähän erittäin monet suomalaiset loivat Venäjällä menestyksekkään virkauran. Nähtävästi siellä Suomen kansalaiset katsottiin yhden ja saman keisarikunnan alamaisiksi.

Koska Suomi ei kuitenkaan ollut itsenäinen valtio, sillä ei ollut minkäänlaista omaa ulkomaanedustusta, vaan suomalaiset joutuivat ulkomailla ollessaan ja kauppa- ja merenkulkuasioissa turvautumaan Venäjän konsulilaitokseen. Tällöinkin he olivat Suomen oikeusjärjestyksen ja esivallan alaisia. Venäjän konsulisääntö, joka julkaistiin Suomessa 10.6.1904 ottaa joissakin pykälissään nimenomaisesti huomioon Suomen kansalaisten ja suomalaisten laivojen erikoisaseman.

Venäjän yleisvaltakunnallinen politiikka (venäläistämispolitiikka, routavuodet) pyrki murentamaan Suomen erikoisaseman. Osana tässä oli keisarin tammikuussa 1912 vahvistama yhdenvertaisuuslaki, jossa Venäjän alamaisille annettiin Suomessa yhtäläiset oikeudet kuin paikallisella väestölläkin. Laki oli pelkästään Venäjän lainsäädäntöelinten hyväksymä, sillä Suomen eduskunta oli kieltäytynyt sitä käsittelemästä.

Edellä oleva perustuu Rafael Erichin artikkeleihin "kansalaisoikeus" ja "konsuli" teoksessa

Tietosanakirja 4. - Tietosanakirja oy, 1912

ja

Ståhlberg, Kaarlo Juho
Suomen hallinto-oikeus 1-2. - Otava, 1913-1915

Kommentit (0)

Vastauksesi