Minä vuonna naiset pääsivät yksin ravintolaan? Joskus 1960-luvullako?

Minä vuonna naiset pääsivät yksin ravintolaan? Joskus 1960-luvullako?

Minä vuonna naiset pääsivät yksin ravintolaan? Joskus 1960-luvullako? Mihin perustui aiempi käytäntö ettei yksinäistä naista päästetty ravintolaan? Oliko oikein lainsäädäntöä?

Vastaus

Yksinäinen nainen on hyväksytty ravintola-asiakkaaksi vasta n. 40 vuotta. Vielä 1960-luvulla, jota yleensä luonnehditaan kovin vapaamieliseksi, ravintolat tapasivat karsia asiakkaitaan. Pukeutuminen, solmio- ja pukupakko, tuotti paljon päänvaivaa niin Alkoholiliikkeelle kuin ravintoloiden henkilökunnallekin. Tätäkin enemmän mieliä kuohutti naisen asema ravintola-asiakkaana. Jotkut ravintolat eivät päästäneet yksinäisiä naisia edes lounasasiakkaiksi. Jotkut ravintolat ilmoittivat pitävänsä naisia yhtä hyvinä asiakkaina kuin miehiäkin, mutta käytännössä asia oli toisin.

Hotelli- ja ravintolalehden pääkirjoitus vuodelta 1967 piti naisia tasavertaisina asiakkaina, mutta käytännössä asiakkaiden valinta oli vaikeaa. Sukupuoli ei ollut ongelma arkisessa ravintola-asioimisessa, mutta saattoi muodostua sellaiseksi iltahuvitteluravintoloissa. Kirjoituksessa todettiin:

”Todella hieno huvitteluravintola pitää tasapainoa yllä myös vieraittensa sukupuolen suhteen siten, ettei yleiskuva muodostu mies- tai naisvoittoiseksi ja ettei ravintolassa törmäillä vieraisiin pöytiin tanssipartneria hakemaan, mikä parhaiten varmistetaan sillä ettei yksinäisiä naisasiakkaita päästetä sisälle.” (Hotelli- ja ravintolalehti 6-7/1967, 1.)

Samana keväänä Alko lähetti Suomen Hotelli- ja Ravintolaliitolle kirjeen, jossa se selvensi kantaansa naisasiakysymykseen. Alkon julkilausuman mukaan ilman miesseuraa oleva nainen ei laskenut ravintolan tasoa, eivätkä naisasiakkaat vaikuttaneet mitenkään ravintolan hintaluokkaan. Tästä kannanotosta huolimatta ravintoloille jäi edelleen oikeus valita asiakkaansa. Tällä tavoin Alko teki naisesta virallisen ravintola-asiakkaan, eikä ravintoloiden tarvinnut enää karsia naisia ainakaan Alkon rangaistuksen pelossa. Näin kirjoitti Helsingin Sanomat 31.5.1967.

Vielä vuonna 1970 ilmestynyt käytösopas neuvoi että nainen sai mennä ravintolaan yksinään aterioimaan, mutta hänen tuli välttää tanssiravintoloita. Seitsemän vuotta myöhemmin opas katsoi että yksinäinen nainen tai naisseurue saattoi mennä empimättä myös tanssiravintolaan.

Ravintoloiden asiakasrakenteessa tapahtui 1970-luvulla huomattava muutos. V. 1969 asiakkaiden enemmistö oli naimisissa, mutta jo 10 vuotta myöhemmin enemmistö oli naimattomia. Tutkija päättelee tästä että ennen 1970-lukua ravintolat olivat enimmäkseen edustuskäytössä. Kun naisista tuli asiakkaina tasa-arvoisia, mahdollisuus kontaktien solmimiseen ravintoloissa lisääntyi. Enää yksinäinen ravintolassa oleva nainen ei viestittänyt olevansa ilotyttö vaan hänestä oli tullut asiakas, joka sai valita seuransa vapaasti tai myös olla valitsematta.

Lähde: Sillanpää, Merja: Säännöstelty huvi : Suomalainen ravintola 1900-luvulla. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002.

Kommentit (0)

Vastauksesi