Miltä hevosesta tuntuu, kun ratsastaja on selässä?

Miltä hevosesta tuntuu, kun ratsastaja on selässä?

Useimmat kilpahevoset ja ratsastuskoulujen hevoset näyttäisivät olevan ihan tyytyväisiä ja rutinoituneita, mutta mahtaako ne kärsiä jotenkin sisäisesti ja henkisesti? Estekisoissakin hypätään valtavan korkeita esteitä, nauttiiko hevonen siitä ja tekee sellaista ihan "vapaaehtoisesti"? Onko tälläisesta aiheesta tehty tieteellistä tutkimusta, siis niinkun hevosen psyykestä ja henkisestä hyvinvoinnista? Olen ratsastanut monta vuotta ja asia on alkanut vaivata minua, onko ratsastus jotenkin hevosen "hyväksikäyttöä"?

Vastaus

Alunperin hevonen oli erityisesti aroalueilla elänyt laumaeläin, jonka elämä kului suurimmaksi osaksi laiduntaessa. Ihmisasutuksen levitessä sille sopivat elinalueet ovat kadonneet. Koska hevonen yhtenä harvoista eläimistä soveltuu ihmisen kumppaniksi, on sillä todennäköisesti paremmat oltavat ihmisen alaisuudessa kuin vaikkapa tämän saaliina.

Hevonen kärsii, kun se joutuu sille luonnottomaan tilanteeseen. Esimerkiksi pienessä aitauksessa muista hevosista eristyksissä seisottaminen ja ruokinta-aikojen epäsäännöllisyys saattavat aiheuttaa hevoselle henkistä kärsimystä. Etenkin eristys aiheuttaa hevosessa epävarmuuden tunteita: se ei tiedä paikkaansa laumassa. Ympäristön aiheuttamien stressitekijöiden ohella myös ihminen voi käytöksellään aiheuttaa hevoselle pahaa oloa esimerkiksi väkivallalla tai sen uhalla.

Hevosen ja ihmisen suhdetta on tutkittu paljon. Painopiste on ollut usein hevosesta saatavassa hyödyssä. Uusimmat tutkimukset ovat havainneet, että hevoset ovat älykkäämpiä kuin yleisesti uskotaan. Ne ovat esimerkiksi taitavia lukemaan ihmisen tunteita. Hevosterapiaa onkin alettu hyödyntämään esimerkiksi autismista kärsivien potilaiden hoidossa.

Hevonen tuntee ihmisen lailla stressiä kuormittuessaan joko henkisesti tai fyysisesti. Hevosen henkinen pahoinvointi ilmenee esimerkiksi apaattisuutena, reaktioherkkyytenä ja aggressiivisuutena. Koska hevosen aivot ovat suhteellisen samanlaiset kuin ihmisellä, ei esimerkiksi masennusta voida sulkea pois mahdottomana. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole käytössä keinoa, jolla voitaisiin mitata hevosen tunteman henkisen kärsimyksen määrää. Hevonen on saaliseläin, minkä vuoksi ne ovat säikkyjä monille asioille. Esimerkiksi pelosta johtuvat käytöshäiriöt ovat hevoselle luonteenomaista toimintaa, jonka ihminen ainoastaan tulkitsee häiriötekijäksi. 

Ratsastuksessa on tärkeää, että ratsastaja suhtautuu hevoseen kunnioituksella. Taitava ratsastaja osaa "puhua hevosen kieltä", mikä saa ratsun luottamaan ihmiseen ja jopa kohtelemaan häntä laumansa jäsenenä tai jopa sen johtajana. Tällöin ratsastaminen voi tehdä paitsi ratsastajan myös ratsun onnelliseksi. Hevonen on onnellinen, kun ihminen ymmärtää sitä. Ihminen näyttää paikan laumassa, jonka eteen hevonen haluaa tehdä tehtävänsä. Hevoset ovat hyvin laumauskollisia. Tässä mielessä jopa esteiden ylittäminen ihmisen käskystä voi tuottaa hevoselle nautintoa.

Jos ihminen todella voittaa hevosen luottamuksen, valitsee hevonen todennäköisesti ihmisen ennemmin kuin alkuperäisen laumansa. Vahvana laumajohtajana ihminen herättää voimakkaan turvallisuuden tunteen, joka on hevoselle tärkeä.  

Eläinoikeusjärjestö PETA toteaa, että ratsastus on parhaimmillaan verrattavissa koiranulkoilutukseen, jossa sekä ihminen että eläin hyötyvät. Edellytyksenä on molemminpuolinen kunnioitus ja rakkaus, joiden vallitessa ei oikein voida puhua hyväksikäytöstä. Toisaalta pakkokeinot kuten raipan käyttö ovat PETA:n mukaan väärin, sillä raippa aiheuttaa hevoselle tarpeetonta kipua. Hevosen koulutuksessa tulee PETA:n mukaan käyttää helliä ja positiivisia menetelmiä, joiden puitteissa oikeanlainen käytös palkitaan. Hevosen tulisi lisäksi saada elää yhdessä lajitovereittensa kanssa onnellisuuden varmistamiseksi.

 

     

Kommentit (0)

Vastauksesi