Milloin viimeksi Mikael Agricolan kirkon tornin piikki on laskettu alas?

Milloin viimeksi Mikael Agricolan kirkon tornin piikki on laskettu alas?

Ja minkälainen koneisto tätä hoitaa? Onko edes enään käyttökunnossa.

Vastaus

Agricolan seurakunnan vuonna 1986 kustantama pieni kirja "Agricolan kirkko 1935-1985" kertoo jonkin verran rakennustöistä ja kirkon historiasta, mutta ei anna juurikaan tietoa näihin kysymyksiin. Tutkitaan siis Helsingin Sanomien arkistoja.

Kun talvisota syttyi, arveltiin tornin 30-metrisen piikin olevan turhan hyvä suunnistuspiste vihollislentäjille ja se laskettiin alas. Heti talvi- ja jatkosodan päätyttyä ei piikki kuitenkaan noussut takaisin tornin huipulle. 4.12.1946 Helsingin Sanomat kirjoitti, että nostoa suunniteltiin ja tarkoitukseen oli varattu määräraha seuraavalle vuodelle. Pikku-uutisen mukaan huippu ei ollut heti valmis nostettavaksi, sillä niitit olivat höltyneet ja muitakin korjaustöitä sille oli suoritettava.

Ihan seuraavana vuonna ei työhön päästy. Vasta marraskuussa 1953 Wärtsilä-yhtymän Kone ja Silta ryhtyi hilaamaan piikkiä ylös. 12.11.1953 Helsingin Sanomat kertoi runsaan neljänneksen nousseen yhden päivän aikana ja kaikkiaan työn uskottiin valmistuvan neljässä päivässä. Työ suoritettiin käsitaljojen avulla. Valmistelut, kuten taljojen ja ketjujen asentaminen tornissa olivat jo vaatineet useamman päivän. Lehtiartikkelin valokuvassa asentaja tarkastaa nostossa käytettäviä taljoja. Viivästymiseen lienee vaikuttanut myös se, että lentoestevaloja koskeneen lain valmistuminen oli myöhässä ja tuolloin edelleen säätämättä. Kulkulaitosministeriön ilmailutoimisto oli kuitenkin ilmoittanut, ettei kirkon 106 metrin korkuiseen huippuun vaadittu lentoestevaloja, joten piikkiä päästiin nyt nostamaan.

Sittemmin ei suuritöiseen lasku- ja nostourakkaan ole ollut tarvetta. Huhtikuussa 1991 Agricolan kirkon torni oli remontissa. Suipon osan kupariverhousta korjattiin ja työ suoritettiin nostureista käsin. Otsikoissa kirkon torni oli jälleen 2.9.1992, kun ukkosmyrskyn jälkeen tornipiikki huojui tuulessa kärjestään jopa kolmisen metriä. Huojuminen loppui ilman näkyvää syytä ja rakenteita tutkittiin varmuuden vuoksi. Tornin nostamiseen ja laskemiseen käytetyt taljat oli tuolloin lehden mukaan jo poistettu.

 

 

Kommentit (0)

Vastauksesi