Milloin Silvolan kaivokset ovat olleet toiminnassa?

Milloin Silvolan kaivokset ovat olleet toiminnassa?

Vastaus

Milloin Silvolan kaivokset ovat olleet toiminnassa?

Helsingin ja Vantaan seudulla on sadoittain kallioon louhittuja, salaperäisiä monttuja, jotka herättävät uteliaisuutta. Osa kaivannoista on rakennusten perustuksia, kellareita, luolia, linnoituksia ja väestönsuojia, mutta myös kaivoksia, joista yhtä eli Silvolaa tämänpäiväinen Kysy.fi -kysymys käsittelee. Kaivokselan kaupunginosa onkin saanut nimensä alueella toimineesta Sillbölen eli Silvolan rautakaivoksesta.

Silvolan rautakaivos sijaitsee Vantaalla Kaivokselan kirkon takana olevassa puistossa. Sillböle oli aikoinaan Suomen huomattavin kaivos Jussarön ohella ja se on geologisesti parhaiten tutkittu Helsingin seudun malmikohde ja vuorityön muistomerkki.  Nykyään Silvolan alue on aidattu ja osa kaivoskuiluista täytetty, osassa on vettä. Varjoisissa, syvissä kuiluissa voi olla lunta vielä kesäkuussa. Silvola on kuin luotu dekkarin tapahtumapaikaksi!

Kaivosten historiaa

Vuorimestari Magnus Linder löysi vuonna 1744 rikkaan rautamalmiesiintymän Vaskivuoren pohjoispuolelta, Sillbölen ratsutilalta.

Kaivos oli käytössä pariin kertaan 1700-luvulla ja sen jälkeen vuosikymmeniä suljettuna kunnes avattiin uudelleen 1820-luvun lopulla. Lopullisesti kaivos suljettiin 1866.

Alueella on parikymmentä erillistä monttua, joista syvimmät ovat noin 50 metrin syvyisiä. Kullakin montulla on oma nimensä, kuten Linderin kaivos ja Vuorimestarin kaivos.

Parhaimmillaan Silvolan malmin rautapitoisuus oli 60 prosenttia. Sillböle tuotti 1800-luvulla rautaa enemmän kuin muut Suomen kaivokset yhteensä lukuun ottamatta Jussarön rautakaivosta. Valitettavasti Silvolan kaivos ei ollut koskaan taloudellisesti kannattava, rahaa meni enemmän kuin tuli. Tosin Silvolaa on tutkittu sulkemisen jälkeenkin useasti ja se onkin ollut koelouhos.

Silvolan malmia laivattiin Munkkiniemen satamasta moniin ruukkeihin ja masuuneihin: Fagervik, Koskenkylä, Koski, Leineperi, Mustio, Oravainen, Skogby, Strömfors ja Östermyra. Säilyneiden tilastojen mukaan Silvolasta on saatu rautamalmia yli 200 000 kippuntaa eli noin 35 000 tonnia.

Silvolasta kirjan tehnyt Bengt Eriksson uskoo, että Linderin ja Vuorimestarin kaivosten välillä on maanalainen yhdyskäytävä noin 45 metrin syvyydessä. Eriksson on löytänyt siitä selviä viitteitä vanhoista raporteista. Hänen mukaansa sen ajan vuorimestarit tulivat Saksasta ja kaikilla oli samantapaiset työmenetelmät. Samalta ajalta olevan ruotsalaisen Salan hopeakaivoksen rakenne viittaa Erikssonin mukaan myös yhdyskäytävien olemassaoloon. Erikssonin arvelee, että alkuperäisiä puurakenteita, pumppuja ja välipohjia on säilynyt veden alla.

1800-luvun lopun teollinen vallankumous koitui Sillbölen rautakaivoksen tuhoksi. Maailmankauppa moninkertaistui, kun rahtikustannukset muuttuivat edullisemmiksi ja yleinen tullipolitiikka muuttui. Suomeen tuli halvempaa ulkomaista metallia; Suomen vanhanaikainen vuoriteollisuus jäi alakynteen ja loppui vähitellen melkein kokonaan. Sillbölen toiminta loppui vuonna 1866.

Malmin louhinnasta

Entisajan kaivostyö oli vaivalloista. Louhinta tapahtui nuotiolouhintana kuumentamalla tulella kallion seinämää. Suuret nuotiot murensivat kiveä noin parinkymmenen sentin paksuudelta kerrallaan, ja kivi voitiin louhia taltalla ja lekalla. Malmikivet poimittiin erilleen käsin.

Kaivoksia ei voinut eikä kannattanut louhia kovin syvälle, koska vedenpoisto ja kivennosto tapahtuivat ihmis- ja hevostyövoimalla. Räjähdysaineet tulivat laajamittaiseen käyttöön vasta 1800-luvulla.

Kaivosmies sai 1800-luvulla raadannastaan palkkaa 35 kopeekkaa päivässä, kun taas maataloustöistä maksettiin vain 20 kopeekkaa. Kaivosmiehen päiväpalkalla sai puoli litraa viinaa.

Silvolan kaivoksista on kysytty myös aikaisemmin Kysy. fi:ssä.

Kuuntele: 
Kommentit (0)

Vastauksesi