Milloin ovat faaraot hallinneet Egyptiä?

Milloin ovat faaraot hallinneet Egyptiä?

Onko ennen faaraoita tai faaraoiden jälkeen hallinnut muun nimisiä hallitsijoita? Milloin on hallinnut viimeinen faarao?

2 vastausta

Egyptin hallitsijoista ei oikeastaan pitäisi puhua faraoina ennen 18. dynastiaa (n. 1550-1295 eaa.), vaikka niin onkin tavattu tehdä.

Tarkalta merkitykseltään farao on nimittäin yhtä kuin suuri talo. Alkujaan sana viittasi kuninkaan palatsiin. Itse kuninkaan nimityksenä sitä alettiin käyttää säännönmukaisesti vasta Uuden valtakunnan aikana (1554-1080 eaa.), sen puolivälin paikkeilla. Tiettävästi ensimmäinen hallitsija, jota on kunnioitettu arvonimellä farao, oli Thutmosis III. Hän oli suuri soturi, joka hallitsi n. 1479-1425 eaa.

Esidynastisella (5500-3100 eaa.) ajalla Egyptissä vaikutti ilmeisesti ruhtinaita ja/tai kuninkaita. Etelässä ja pohjoisessa oli keskenään kilpailevia valtakeskuksia, ikään kuin pikkuisia valtioita ja niiden paikallisia ruhtinaita. Keskusjohtoiselle hallinnolle oli kuitenkin tarvetta. Tai ehkä joku ruhtinaista vain alisti valtansa alle muita. Ennen yhdistymistään yhdeksi valtakunnaksi Niilin alue kaiketi koostui vielä kahdesta erillisestä kulttuuripiiristä: Ylä- ja Ala-Egyptistä, joista kummallakin oli oma pääkaupunkinsa. Näiden kuninkaita tunnetaan nimeltä, kuten Skorpionikuningas. Eteläinen kulttuuri (Ylä-Egypti) laajensi valtakuntaansa pohjoiseen ja valtasi Niilin deltan. Todennäköisesti näin tapahtui Narmerin hallinnan aikana n. 3100 eaa. Hän oli esidynastisen kauden viimeinen ja samalla yhdistyneen valtakunnan ensimmäisen dynastian aloittava kuningas.

Viimeinen farao oli Kleopatra VII. Hän nousi valtaistuimelle 51 eaa., vain 18-vuotiaana. Sisarusten keskinäiset avioliitot olivat tavallisia Egyptin hallitsijoiden keskuudessa. Siten varmistettiin vallan säilyminen saman perheen hallussa. Kleopatrallakin oli aviomiehinään kaksi pikkuveljeään, Ptolemaios XIII (51 eaa.) ja Ptolemaios XIV (47 eaa.) Kuningatar teki itsemurhan jäätyään roomalaisten vangiksi.

Kleopatran kuolema merkitsi valtakunnan loppua: Egyptistä tuli Rooman provinssi 30 eaa.

Faraoiden ajan jälkeen Egypti joutui kerta toisensa jälkeen vieraiden valtojen alle. Roomalaisten keisareiden jälkeen noin vuonna 640 tulivat Syyrian ja Palestiinan muslimit, sitten Medinan, Damaskoksen ja Bagdadin kalifit. Edelleen Tunisian fatimidit, vielä mamelukit, vielä ottomaanien sulttaanit. Vasta vuonna 1922 kahdeksan vuoden brittihallinnon jälkeen Egypti julistautui itsenäiseksi. Valtaistuimelle kipusi kuningas, ensimmäinen egyptiläinen 2500 vuoteen.

Kommentit (0)
17.10.201321:48
16205
77

Ensimmäinen ja yhäkin huomattavin suomalaissyntyinen egyptologi, vuonna 1997 kuollut professori Rostislav Holthoer tosiaan teki seuraavan huomautuksen kirjassaan Muinaisen Egyptin kulttuuri (1994):

"Farao-arvonimeä ei kuitenkaan voida käyttää 18. dynastiaa aikaisemmista kuninkaista, vaikka tavaksi on tullut niin tehdä. Sana kuului egyptin kielessä 18. dynastiasta alkaen per-aa ja merkitsi 'suuri talo'."

Siteeraamaani kohtaa on pidettävä jonkinlaisena semanttisena sivuhuomautuksena, jota kirjoittaja itsekään ei  seurannut kirjoissaan. On mahdotonta kuvitella Holthoerin tarkoittaneen, että muinaisen Egyptin ensimmäisiä faraoita olisivat olleet  Egyptin uuden valtakunnan (1554 - 1080 eKr.) hallitsijat ja vastaavasti vaikkapa vanhan valtakunnan (2665 - 2155 eKr.) suurimman pyramidin rakennuttaja kuuluisa Kheops (Khufu) olisi ollut "vain" kuningas.

Kaikki suomen kielellä (ja englanniksikin)  kirjoittaneet muinaisen Egyptin historian asiantuntijat, joiden tekstejä olen lukenut, käyttävät farao-termiä kuningas-sanan synonyyminä jo kuvaillessaan vanhaa valtakuntaa. Näin tekee Holthoer itse paitsi edellä mainitussa kirjassaan myös laajalle skandinaaviselle lukijakunnalle suunnatun Otavan suuren maailmanhistorian 2. osassa (1982), samaten dosentti Raija Mattila Maailmanhistorian pikkujättiläisessä (2006) ja niin ikään esimerkiksi Lähi-idän muinaishistorian huippuspesialisti, professori Jaakko Frösén. Puhumattakaan sitten perusopetuksen ja lukion oppikirjoista, joissa farao-sanan käyttö vanhan valtakunnan alusta lukien on itsestäänselvyys. Muu johtaisikin täyteen saivarteluun ja käsitesotkuun.

Mitä sitten tulee muinaisen Egyptin kuningas- tai faraoketjun alkupäähän, ainakaan Rostislav Holthoerin mukaan klassisten lähteiden mainitsemaa 1.dynastian myyttistä perustajakuningasta Menesiä (n. 3000 eKr.) ei voida varmuudella identifioida Narmeriksi (joka muistetaan Kairon egyptiläisessä museossa säilytettävästä ihomaalipaletistaan).

Sekä Holthoer että Frösén katsovat muinaisen Egyptin "faraoiden ajan" päättyvän, kun Persian kuningas Kambyses vuonna 525 eKr. valloitti Egyptin. Vuonna 404 eKr. Egypti tosin vielä vähäksi aikaa pääsi itsenäiseksi. Tuolloiset hallitsijat Nektabos I (378 - 369 eKr.) ja Nektabos II (359 - 341 eKr.)  olivat Holthoerin mukaan "Egyptin viimeisiä faraoita". Arvioidessaan lehdessä vuonna 2003 amatöörihistorioitsija Rolf Grönblomin kirjan Faaraoiden Egypti professori Frösén totesi, että faraoihin on usein Grönblomin tapaan haluttu lukea myös Egyptin myöhäisajan kreikkalaiset kuninkaat ja Rooman keisaritkin ikään kuin mainosmielessä (tätä sanaa Frösén ei käytä), koska Kleopatra (joka siis ei ollut mikään farao) on välttämättä haluttu saada mukaan.

 

 

Kommentit (0)

Vastauksesi