Milloin alettiin käyttää nykyaikaisia vuodevaatteita (täkit, lakanat...

Milloin alettiin käyttää nykyaikaisia vuodevaatteita (täkit, lakanat...

Vastaus

Vuodevaatteita ja nykyaikaista sänkyä pehmeine patjoineen pidetään nykyään täysin itsestään selvinä mukavuuksina, ainakin täällä Suomessa. Ei kuitenkaan tarvitse mennä kuin muutama vuosikymmen taaksepäin, niin huomaa että nukkumisolosuhteet ovat olleet aika lailla erilaiset.

Vuodevaatteiden käyttö Suomessa yleistyi vasta 1900-luvun alussa. Erilaiset aluslakanat ovat olleet käytössä vuosisadan alusta lähtien, mutta päällyslakanat yleistyivät vasta 1930-luvulla. Ensimmäiset pussilakanat valmistettiin 1960-luvulla, mutta varsinaisen läpimurtonsa pussilakana teki vasta 1970-luvulla. Uutuutta kutsuttiin aluksi myös peitepussiksi ja unipussiksi.

Palataanpa historiassa taaksepäin, aikaan ennen nykyaikaisia vuodevaatteita.

Keskiajalla sängyt olivat harvinaisia, mutta vuodevaatteet olivat vielä harvinaisempia. Rahvaalla ei ollut sellaisiin ylellisyyksiin mahdollisuutta. Tavallinen kansa nukkui lattioilla, penkeillä, ja uuninpankoilla. Pehmikkeenä oli käytetty olkia. Ainoastaan ylhäisöllä oli mahdollisuus mukavuuksiin, kuten höyhentyynyyn ja höyhenpatjaan, jotka olivat erityisessä arvossa.

Vuodevaatteiden käyttö oli luonnollisesti vähäistä niin kauan, kun pääasiallinen nukkumasija muodostui olkikasasta. Sen päällä käytettiin esimerkiksi tukevia riepukudonnaisia. Tyynyn virkaa toimitti useimmiten päänaluslauta tai päänalushalko, ja peittona käytettiin kotikutoista villavaippaa, raanuja tai vällyjä.

Vuodevaatteet olivat vielä 1600 ja 1700-luvuillakin erittäin harvinaisia ja arvokkaita. 1700-luvulla hyvän hevosen saattoi saada halvemmalla kuin vuodevaatteet.

1800-luvulla sängyt ja vuodevaatteet vähitellen lisääntyivät, mutta ne olivat edelleenkin harvinaista arvotavaraa. Yleensä talonväki ei niitä arkioloissa itse käyttänyt, lakanoita säästettiin arvovieraiden varalle. Esimerkiksi kinkerien aikana, jos pappi yöpyi talossa, hänelle saatettiin pedata vuoteeseen lakanat.

Pitkä pellavainen lakana on kansan keskuudessa myöhäinen tulokas. Aiemmin aluslakana usein peitti ainoastaan sängyn pääpuolen.

Olkien päällä käytettiin vielä 1800-luvun alkupuolella riepukudosta. Tyynyn päälle voitiin levittää lyhyt tyynylakana eli ’päänalusraitti’. Vuosisataa myöhemmin raitin syrjäytti ranskalaismallinen tyynyliina, joka on edelleenkin käytössä.

Olkia ja muita täytteitä, kuten flokkia, meriheinää ja hevosen jouhia, käytettiin patjojen täytteenä aina 1950-luvulle saakka, kunnes alkoi standardikokoisten patjojen ja tyynyjen teollinen valmistus. Samalla siirryttiin vaahtomuovipatjojen aikakauteen.

Pussilakanoihin liittyy myös eräs hauska tarina, jonka kuulin työkaverilta. Kun ensimmäiset pussilakanat tulivat, ei niiden mukana tullut käyttöohjeita. Niinpä työkaverini isovanhemmat joutuivat itse päättelemään miten pussilakanoita käytetään, ja olivat lopulta menneet pussilakanan sisään itse, kumpikin omaansa. Tämän lisäksi jalat oli pujotettu yläpään aukoista ulos. He olivat aikansa pähkäiltyään ymmärtäneet pussilakanan käytön tuollaiseksi.

Lähteet:

Ilse Juntikka: Pirtinpenkistä makuuhuoneeseen. Pohjois-Pohjanmaan museo, 1993.

Marja Rekiaro: Vuodevarusteet Toivakan Huikon alueella 1871–1971. (Teoksessa Keski-Suomi 16). Keski-Suomen Museoyhdistys, 1978.

Finlaysonin nettisivut: http://www.finlayson.fi/Tuotehistoria.773.0.html

Kommentit (0)

Vastauksesi