Millaisia henkilöllisyystodistuksia Suomessa oli 1800-luvulla?

Millaisia henkilöllisyystodistuksia Suomessa oli 1800-luvulla?

Vastaus

Velvollisuus todistaa henkilöllisyytensä oli voimassa 1800-luvunkin Suomessa. Tähän tarkoitukseen saatettiin käyttää papinkirjaa (eli virkatodistusta), oppi- ja työtodistuksia, päästökirjaa (= palkolliselle annettu työtodistus) ym. asiakirjoja tai luotettavien henkilöiden todistusta. Valokuvallisia todistuksia ei ennen vuosisadan viimeisiä vuosikymmeniä lukuun ottamatta tietystikään voinut olla olemassa.

Jo Ruotsin vallan aikana - siis ennen vuotta 1809 - oli annettu määräyksiä, jotka edellyttivät, että myös omassa maassa liikkuvilla tuli olla ns. matkapassi. Passin myönsi pääsääntöisesti maaherra, kaupunkilaisille maistraatti ja talonpoikaiselle väestölle myöhemmin myös kruununpalvelija. 1800-luvun puolivälissä jokainen kotilääninsä ulkopuolelle matkustava oli velvollinen hankkimaan asuinpaikasta riippuen kuvernöörin, maistraatin, seurakunnan papin tai kruununpalvelijan todistuksen. Irtolaiseksi luokiteltu ei saanut matkustaa kotikunnastaankaan ilman kruununpalvelijan taikka kunnallisen irtolaisten kaitsijan myöntämää lupakirjaa (irtolaisasetus 1865). Irtolaisten passisäädökset kumottiin vuonna 1883, muiden osalta tämä oli tapahtunut jo vuonna 1879.

Vuonna 1879 annetun määräyksen mukaan paikallinen poliisiviranomainen saattoi anomuksesta antaa henkilölle työkirjan, jolla kotikuntansa ulkopuolelta työtä hakeva saattoi todistaa henkilöllisyytensä ja esteettömyytensä työnhakuun. Pakollinen tämä asiakirja ei ollut.

Ulkomaille (Venäjä mukaan lukien) matkustamisesta ja ulkomaalaisten Suomeen tulosta oli omat määräyksensä.

Ståhlberg, Kaarlo Juho
Suomen hallinto-oikeus 2 : sisäasiain hallinto. - Otava, 1915.

Kommentit (0)

Vastauksesi