Millainen on Kansallisteatterin kummitus?

Vastaus

Kansallisteatterissa on monta kummitusta, muun muassa vanha harmaa rouva, joka on kummitellut puvustossa ja toisella parvella ennen sotia ja vielä 1980-luvulla. Hänen henkilöllisyydestään ei ole tietoa.
 
Kysyin kummitusasiaa Kansallisteatterista, ja tiedotuksesta vastattiin ja kerrottiin "vakituisista vierailijoista":
 
Ida Aalberg
 (4.12.1857-17.1.1915)
 Kiertelee toisella parvella ja ullakolla etsimässä kadonnutta päiväkirjaansa valkoisessa puvussa.
 
Bertha Lindberg
 (10.11.1882-31.1.1970)
 Kiertelee Suurella näyttämöllä ja naisten pukuhuoneissa. Lindberg saattaa irroittaa napin villatakista.
 
Kaarlo Bergbom
 (2.10.1843-17.1.1906)
 Bergbom kiertää Suuren näyttämön takana ennen nukkumaan menoa kokeilemassa, ovatko kaikki ovet lukossa.
 
Jalmari Rinne
 (13.11.1893-24.10.1985)
 Kulkee Pienellä näyttämöllä.
 
Urho Somersalmi
 (23.9.1888-12.4.1962)
 Näyttelijä Urho Somersalmi tappoi mielenhäiriössä vaimonsa Suomen Näyttelijäliitolta lahjaksi saamallaan kirveella 12.4.1962 ja surmasi sen jälkeen itsensä hirttäytymällä kattolampun koukkuun. Somersalmi ilmestyy pääjohtajan aitiossa ja lämpiöissä. Somersalmi istuu tuolilla, realisoituu ja haituu taas usvaksi.
 
Aarne Leppänen
 (21.3.1894-11.7.1937)
 Kulkee Suuren näyttämön alatiloissa. Leppänen seisoo sängyn päässä käsi slipoverin päällä.
 
Leppäsestä kerrotaan myös seuraavaa juttua: vuonna 1954 kaksi teatterilaista päätyi yöpymään teatterissa ja talon lämpimin paikka oli suuren näyttämön alla ja sinne miehet jäivät nukkumaan. Yön aikana he heräsivät monta kertaa ja näkivät tummakulmaisen miehen kävelemässä. Yöpyjät luulivat miestä yövahdiksi. Mutta myöhemmin, kun teatterissa paljastettiin 1937 kuolleen näyttelijä Aarne Leppäsen muotokuva, miehet järkyttyivät, koska tunnistivat öisen hiiviskelijän maalauksen mieheksi.
 
Jussi Jurkka
 (15.6.1930-4.4.1982)
 Kulkee veräjähissillä.
 
Harmaatukkainen nainen
 Nainen kulkee Morkun käytävällä ja katoaa jäljettömiin.
 
Pää kädessä kulkeva mies
 Mies kävelee pää kädessä länsitornissa.
 
Kansallisteatterin aitiossa on myös harmaapartainen mies, joka istuu esitysten ajan aina samassa suuren näyttämön aitiossa. Esitysten jälkeen aavetta ei löydy eikä varausta aitioon.
 
Lisää kiinnostavia kummitusjuttuja Helsingin seudun kummituksista voi lukea Sami Aaltosen kirjasta "Aavetaloja" (Nemo, 2002).
 

Kommentit (0)

Vastauksesi