Millainen ihminen on introvertti erityisherkkä?

Millainen ihminen on introvertti erityisherkkä?

Vastaus

Introverttiudesta ja erityisherkkyydestä on viime aikoina kirjoitettu ja keskusteltu suhteellisen paljon, mm. mediassa ja eri viestintävälineissä. Ne ovat ilmiöinä nousseet näkyvästi esiin, ja niitä on pidetty jopa muotitermeinä tai -diagnooseina.

Introverttius ja erityisherkkyys ovat kuitenkin todellisia, biologiaankin pohjaavia ominaisuuksia, ja on hyvä että niistä puhutaan. Monet kokevat saaneensa ymmärrystä omille erityispiirteilleen, joiden kanssa eläminen ei välttämättä ole nykymaailmassa – meidän yhteiskunnassamme – helppoa.

Introverttius ja erityisherkkyys muistuttavat toisiaan ja liittyvät usein toisiinsa, mutta ne ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Introverttius tarkoittaa sisäänpäinkääntyneisyyttä tai -suuntautuneisuutta vastakohtana ekstroverttiudelle, joka on ulospäinsuuntautuneisuutta. Erityisherkkyys puolestaan on piirre, jota etenkin yhdysvaltalainen Elaine N. Aron on tuonut esiin 1990-luvulla alkaneiden tutkimustensa myötä. Se on synnynnäinen, hermostollinen ominaisuus, joka liittyy ihmisen temperamenttiin. Noin 15–20 % ihmisistä on arveltu olevan erityisherkkiä. Erittelen ensin introverttiuteen liitettyjä ominaisuuksia.

Introverttiutta tarkastellaan usein suhteessa ekstroverttiuteen; nämä kaksi nähdään janan ääripäinä, joiden välille ihmiset useimmiten asettuvat. Ne ovat persoonallisuuden piirteitä, joiden nimitykset ovat peräisin Carl Jungilta (1921). Introverttius on siis sisäänpäinkääntymistä. Siihen liitetään usein varautuneisuus, harkitsevaisuus, hiljaisuus, ennakoivuus, itsetutkiskelu ja järjestelmällisyys. Introvertti henkilö saa voimaa ja ammentaa energiaa itsekseen olemisesta, kun taas ekstrovertti nauttii sosiaalisista tapahtumista. Introvertti ei tarvitse yhtä paljon ärsykkeitä kuin ekstrovertti.

Introverttien sanotaan olevan herkempiä kivulle, pitävän suunnitelmallisuudesta ja järjestäytyneestä elämästä, suosivan vakaampia ammatteja, väsyvän helpommin ja pärjäävän hyvin koulussa sekä älyä ja logiikkaa vaativissa tehtävissä, verrattuna ekstrovertteihin. Introvertille sisäinen maailma on hyvin tärkeä, ja he viihtyvät usein itsenäisessä työssä ja tekemisissä.

Harvemmin ihminen on ääripään introvertti tai ekstrovertti, vaan useimmiten toinen ominaisuus dominoi. Kyseessä on perimä, eikä ihminen siis pysty vaikuttamaan siihen, onko hänen perustemperamenttinsa sisään- vai ulospäinsuuntautuva ja minkälaisista asioista hän ammentaa voimansa. Intro- ja ekstroverttien aivotoiminnassa on eroja, mikä johtaa kyseisiin eroavuuksiin.

Käsitykset siitä, kuinka suuri osa kansasta on introvertteja, vaihtelevat. Monesti kuitenkin näkee oletettavan, että enemmistö ihmisistä on ekstroverttejä, minkä vuoksi introvertit vähemmistönä voivat tuntea alemmuudentunnetta yhteiskunnassa, joka on rakennettu ekstroverttien tarpeiden mukaan ja joka pitää ulospäinsuuntautuneisuutta ihanteenaan.

Seuraavaksi erityisherkän ihmisen ominaisuuksista. Elaine N. Aronin mukaan erityisherkkiä ihmisiä kuvaa neljä piirrettä, jotka ovat syvällinen tiedon prosessointi, kuormittumisalttius, vahva eläytymiskyky ja tarkka havainnointikyky. Äkkiseltään monen introvertin voisi nähdä omaavan samoja piirteitä. Erityisherkkä ihminen käsittelee tietoa syvällisesti ja eri vaihtoehtoja punniten. Hän myös kuormittuu herkästi ja stressaantuu liiasta aisti- ja tietomäärästä. Erityisherkät myös tuntevat ja kokevat maailman voimakkaasti ja pystyvät helposti asettumaan toisen asemaan. Tarkka havainnointikyky puolestaan tarkoittaa hienovaraisia aistihavaintoja, jotka suuntautuvat sekä ympäristöön että omaan sisäiseen maailmaan. Tämä juontuu hermoston herkästä reagoinnista.

Erityisherkkyys on synnynnäinen ominaisuus, kuten intoversiokin. Temperamentin yhteydessä sitä on tutkittu reaktiivisuutena ja estyneisyytenä. Aron pitää sitä myös toimintastrategiana; erityisherkille ominaista on suunnitella etukäteen, tarkkailla ja valmistautua (vrt. ekstroverttien impulsiivisuus). Erityisherkkyys ei ole sairaus tai vamma, vaan jälleen yksi ihmiskuntaa määrittelevä ominaisuus. Aronin arvioiden mukaan erityisen herkkiä on ihmisistä noin viidesosa. Sama herkkyysero on todettu myös sadoilla eläimillä, eli ilmiö on biologiaan pohjaava.

Tärkeää erityisherkälle ihmiselle on itsetuntemus ja omien rajojensa kunnioittaminen. Tämä merkitsee esimerkiksi erilaisten ärsykkeiden määrän rajoittamista omassa arjessaan.

Ihminen voi olla introvertti JA erityisherkkä, eli sisäänpäinsuuntautunut, yksin viihtyvä, voimakkaasti kokeva ja tunteva yksilö. Aronin arvion mukaan noin 70 % eli valtaosa erityisherkistä onkin introverttejä. Erityisherkät voivat olla kuitenkin myös ulospäin suuntautuvia ja seurallisia eli ekstroverttejä.

 

Alla olevassa listassa on tietokirjoja sekä yksi romaani, joissa sivutaan kysymyksessä käsiteltyjä aiheita. Lisää linkkejä löytyy myös lähdeluettelosta. HelMetissä lisää tietoa aiheista voi etsiä asiasanoilla sensitiivisyys ja introversio.

 

Lukemista:

Susan Cain: Hiljaiset. Introverttien manifesti (2012)

Elaine N. Aron: Erityisherkkä ihminen (2013)

Janna Satri: Sisäinen lepatus: herkän ihmisen tietokirja (2014)

Sylvi-Sanni Manninen: Outolintu, erilainen. Tutkimusraportti yliherkästä väri-ihmisestä muotojen yhteiskunnassa (2016, 3.painos)

Juhani Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot (2014)

Sylvia Löhken: Hiljaisissa on voimaa! Miten introvertti pärjää ekstroverttien maailmassa (2016)

Sophia Dembling: Rakastunut introvertti (2016)

Anja Snellman: Antautuminen (romaani) (2015)

 

 

Kommentit (0)

Vastauksesi