Millä tavoin löytöretket vaikuttivat kaupankäyntiin ja talouteen?

Millä tavoin löytöretket vaikuttivat kaupankäyntiin ja talouteen?

Vastaus

Tarkoitat löytöretkillä varmaankin vain eurooppalaisten ja erityisesti 1400-luvulla alkaneita, maantieteellisesti vaikuttavan pitkiä merien ja mantereiden valloituksia.

Varhaiset merimatkansa eurooppalaiset tekivät ensisijaisesti uusien asuinalueiden ja raaka-ainelähteiden löytämiseksi ja myöhemmin etsittiin myös aina vain laajempia markkinoita omille tuotteille. Virallisia retkikuntia kuljettivat pitkään eteenpäin kotimaan etu ja kauppapoliittiset syyt, kaikenkarvaisia seikkailijoita siivittivät henkilökohtainen maine ja taloudellinen hyöty.

Tietohuoltoasemalta on aikaisemmin kysytty, miten löytöretket vaikuttivat Eurooppaan:
http://igs.kirjastot.fi/fi-FI/iGS/kysymykset/kysymys.aspx?ID=523a5bde-79...

Vastauksessa on mainittu taloudellisiakin vaikutuksia: esimerkiksi se, että suurten merimatkojen vanavedessä valta eurooppalaisessa taloudessa siirtyi Atlantin rannikkovaltioille entisiltä mahdeilta, kuten Venetsialta ja Genovalta. Mutta vaikutti uusien alueiden valtaaminen kaupankäyntiin Euroopan rajojen ulkopuolellekin. Samalla nimittäin keikahti islamilaisen maailman ja kristityn Euroopan välinen kilpailu kauppaoikeuksista.

1400- ja 1500-luvuilla tehtyjen löytöretkien tarkoituksena oli ennen kaikkea murtaa se monopoli, joka arabikauppiailla oli itään päin käytävässä kaupassa. Kaakkois-Aasian vuoristoissa tarpominen oli hankalaa ja vei aikaa, joten sujuvan kaupankäynnin takaamiseksi oli todellakin tarpeellista välttää maitse matkaamista ja päästä meritietä – arabien ohitse – suoraan Intiaan.

Portugalilaiset onnistuivat myös katkaisemaan arabien kultakaravaanit Saharan halki Malista nykyiseen Marokkoon ja edelleen jalometalleja himoaviin Välimeren maihin. Arabien vaurautta valui tehostamaan portugalilaisten kauppareittejä. Myöhemmin idän kauppaeduista kilpailivat menestyksekkäästi myös hollantilaiset ja englantilaiset.

Löydetyiltä alueilta kahmittava taloudellinen hyöty ja kaupankäynti pyrittiin aina vakiinnuttamaan perustamalla siirtokuntia. Madeiran asuttaminen sopii hyvin esimerkiksi menestyksestä. Portugalilaisten ensimmäisiä matkoja rahoitti pääasiassa kristillinen ritarikunta. Madeira tuotti niin paljon taloudellista voittoa, että hallitsijan hoviin tulvi lisää sijoittajia ja yrittäjiä, jotka olivat valmiita osallistumaan uusien retkikuntien kustannuksiin. Prinssi Henrikin talous oli yhtä lailla turvattu.

Yksi löytöretkien vaikutuksista olikin se, että matkaa tekevien maiden hallitsijoiden taloudellinen valta kasvoi. He olivat yleensä ainoita, joilla oli varaa lähettää retkikuntia, ja heidän kassaansa kaatui myös iso osa matkojen ja siirtokuntien tuloista.

Porvaristonkin asema vahvistui, kun hallitsijat suosivat kaupunkeja ja niiden asukkaita feodaaliherrojen tappioksi, ja kun kaupankäynti vilkastui. Vauraat porvarit perustivat kauppakomppanioita, joiden kautta oli tarkoitus koordinoida kauppaa erityisesti siirtomaiden kanssa. Nämä suurkaupan yhtymät olivat monesti kansainvälisiä. Euroopassa siirryttiin yhä selvemmin rahatalouteen, käyttämään silkkaa rahaa vaihdon välineenä.

Meritse liikkuvien kauppatavaroiden kasat kasvoivat aikanaan – ja tuntuvasti. Laivoihin lastattiin enimmäkseen käyttötarvikkeita, mutta myös ylellisyysesineitä. Lähes kaikki tärkeät maatalouskasvit olivat jo ehtineet levitä ympäri maailmaa ennen Kolumbusta. Mutta vasta uudessa maailmassa eurooppalaiset tutustuivat maissin, perunan, kaakaon, tupakan ja kokaiinin tapaisiin viljelykasveihin ja nautintoaineisiin. Vanhastaan tunnetuille hyötykasveille taas löydettiin lisää suotuisia viljelyalueita. Suora merireitti itään takasi varsinkin sen, että arvostetut ja himoitut mausteet saatiin tuotua vanhaan maailmaan ilman kalliiksi käyviä hitaita kuljetuksia ja lukuisia välikäsiä. Ja Amerikkojen löytämisen jälkeen Eurooppaan virtasi inflaatioon asti kultaa ja muita aarteita.

Suurten löytöretkien myötä alkoikin syntyä todellinen maailmankauppa – ja samalla ns. kolmikantakauppa, kun kolmen mantereen välillä liikkuivat niin valmiit tavarat kuin raaka-aineet. Afrikasta ja Amerikasta tuotiin raaka-aineita Eurooppaan jalostettavaksi. Amerikasta tuotiin uusia hyötykasveja paitsi Eurooppaan myös Afrikkaan. Ja varsinkin hollantilaisten valtakaudella Guineanlahden rannikkomaissa saatiin miltei kaikkea, mitä Euroopassa vain tuotettiin. Afrikasta taas haettiin erityisesti Amerikkaan ja siellä eurooppalaisten hallitsemille plantaaseille halpaa ja tuottavaa työvoimaa – orjia.

Kultakauppa määritti keskeisesti eurooppalaisten kiinnostusta niin Amerikkaan kuin Afrikkaan. Yhtä tärkeää ja vähitellen ehkä tärkeämpääkin heille oli orjakauppa. Portugalilaiset esimerkiksi viljelivät sokeria tuottoisasti Madeiralla, Azoreilla ja São Tomélla – ja repivät voittonsa orjien selkänahasta. Sokerinviljelyn mukana orjuus rantautui myös eteläiseen ja keskiseen Amerikkaan.

Lyhyesti löytöretkistä ja niiden (taloudellisista) vaikutuksista:
http://sotunkihissa.wikispaces.com/file/view/loytoretkia.ppt
http://www.student.oulu.fi/~jjsimila/itsejamer.htm
http://www.student.oulu.fi/~jjsimila/maailmantalous.htm
http://www.helsinki.fi/hum/ibero/pakkasvirta/files/LAm-Johdanto-07/Moder...
http://www.historyworld.net/wrldhis/PlainTextHistories.asp?groupid=2082&...
http://medievalhistory.suite101.com/article.cfm/overseas_trade_in_the_mi...

Vastausta perusteellisemmin tutkimusmatkoja ja ajan kaupankäyntiä on selitetty näissä kirjoissa:
Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 11: Löytöretket – uskonpuhdistus. WSOY, 1982.
Henriksson, Markku: Toinen aalto: eurooppalaiset rosvo- ja löytöretket Amerikoissa. Gaudeamus, 1997.
Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY, 2006.
Menzies, Gavin: 1421: kun Kiina löysi maailman. Genimap, 2005. (Kirjan loppupuolelle puhutaan portugalilaisten löytöretkistä.)
Otavan suuri maailmanhistoria. 10: Suuret löytöretket. Otava, 1984.

Kommentit (0)

Vastauksesi