Miksihän Tukholma on suomeksi Tukholma, ei Tukkisaari?

Miksihän Tukholma on suomeksi Tukholma, ei Tukkisaari?

Monet eivät varmaan ole tulleet ajatelleeksikaan, että Tukholman ruotsinkielinen nimi Stockholm, on suomeksi Tukkisaari. Joskus tuntuu siis vähän hassulta, että suomenkielinen nimi on silti Tukholma, eikä Tukkisaari nimeä käytetä juuri missään yhteydessä. Muissa kielissä se on sitten lähes aina Stockholm. Miten siis Tukholman erikieliset nimet ovat aikoinaan muotoutuneet?

2 vastausta

Luultavasti suomalainen väännös TUKHOLMA on vakiintunut suomenkielisen  kansan suussa jo sellaisena aikana jolloin ei vielä ollut mitään varsinaista kielenhuoltoa eikä ainakaan siinä muodossa, että  vieraskieliset paikannimetkin olisi ohjelmallisesti vaadittu suomennettaviksi..

Eri kielet suhtautuvat vieraskielisiin paikannimiin kirjavasti. Nykyinen kansainvälinen suositus lienee, että suositaan alkukielistä nimimuotoa ja pyritään palaamaankin siihen. Toisaalta kuitenkin tutuimpien paikkojen perinnäiset sovinnaisnimet voidaan säilyttää.

 

Paikkala, Sirkka
Pahdatista Bagdadiin : ulkomaiset nimet suomen kielessä
[Kielikello 1/2004]
http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=1475

[

Kommentit (0)
01.11.201715:50
26864
43

Maailman paikanimistön oikeinkirjoituksen kehittämiseen paneutunut maantieteilijä Kerkko Hakulinen esittelee sanakirjassaan Paikannimet (WSOY 2006) Ruotsin pääkaupungin vanhoja suomalaisia kirjoitusasuja:

"Tukholmi 1877, Tukhulma 1860, Tukhulmi 1844, Stockholmi 1844, 1674, Tukkhulm(i?) 1776, Tukkiholma 1775, Stockholma 1764, Stocholm(i?) 1757, 1784, Tuckhulm(i?) 1734, Stuckulm(i?) 1690"

Kuten näkyy esim. vuonna 1775 kirjatussa muodossa ollaan jo hyvin  lähellä nimitystä "Tukkisaari". (Tuntuu luonnolliselta, että yhdyssanan jälkiosan "saari" korvaa ruotsinvoittoinen holm/a samaan tapaan kuin ainakin Suomen  rannikkoalueilla sanan "satama" on usein korvannut "hamina".)

Kerkkosen esimerkkiluettelosta voidaan edelleen päätellä, että vielä 1800-luvullakin, jolloin suomen kieltä oli jo alettu "normittaa", Tukholman kirjoitusasussa esiintyy kirjavuutta ja horjuvuutta.

Sinänsä tuntuisi jotenkin luonnolliselta, että nimi on lopulta vakiintunut suomalaistetun äänneasunsa perusteella eikä alkukielisen merkityksensä perusteella. Analoginen tapaus on mielestäni vaikkapa Helsingin edustalle 1700-luvulla rakennettu merilinnoitus Sveaborg, joka kansan suussa "korvakuulolta" kuontui muotoon "Viapori" eikä kovin kirjallissävyiseksi "Ruotsinlinnaksi". (Toukokuusta 1918 lähtien nimenä on tunnetusti ollut aivan epähistoriallinen "Suomenlinna".)

Kommentit (0)

Vastauksesi