Miksi Ultima Thule -sarjassa on kahdenlaista astiamallia?

Miksi Ultima Thule -sarjassa on kahdenlaista astiamallia?

Miksi Tapio Wirkkalan suunnittelemassa Ultima Thule -sarjassa on kahta toisistaan selvästi tyylillisesti poikkeavaa astiamallia? Esim. jälkiruokakulhoja on valmistettu sekä mallina, jossa kulhon pohjassa on nystyrät, että mallina, jossa nystyrät puuttuvat?

Kuvat: 
Vastaus

Omin voimin syy astiasarjan variaatioihin ei selvinnyt. Saimme onneksi apua Designmuseosta. Tässä kokonaisuudessaan heiltä saamamme vastaus:

Ultima Thule-sarjassa on kahta tyylillisesti poikkeavaa astiamallia valmistustekniikan muuttumisen aikaansaamista syistä. Mm. korkeareunaiset, pohjanystyräiset jälkiruokakulhot on valmistettu muottiin kiinni puhaltamalla, mutta laakeammat jälkiruokakulhot ja lautaset keskipakoisvalulla.
 
Kaisa Koivisto kirjoittaa artikkelissaan ”Sarjatuotantoa Iittalan ja Karhulan lasitehtaassa” (Ajattelevat kädet, 2000): Keskipakoismenetelmä tuli käyttöön Ruotsissa Orreforsin lasitehtaalla 1950-luvun alussa. Menetelmä oli patentoitu. Iittalassa kehiteltiin omaa keskipakoisvalumenetelmää jo 1950-luvulla. Tällöin kokeilijana oli muottimestari Juho Jansson. Uudelleen menetelmän suosmia mahdollisuuksia alettiin tutkia 1960-luvun puolivälin paikkeilla. Tapio Jääskeläinen rakensi tammikuussa 1967 vanhasta separaattorista ensimmäisen koneen, joka vahvisti käsitystä menetelmän oeriaatteellisesta toimivuudesta. Wirkkala ja Jääskeläinen jatkoivat yhdessä menetelmän kehittelyä. Ensimmäiset keskipakoisvaletut esineensä Wirkkala suunnittei Milanon triennaaliin 1968. 1960-1970-lukujen vaihteessa Iittalasta tehtiin tutustumismatka Orreforsin tehtaaseen. Siellä keskipakoisvalettuja esineitä ei tehty vieraiden läsnäollessa, mutta työvälineet oli mahdollista nähdä. Puhaltamalla tehdyt lautaset olivat kalliita ja koska Iittalassa oli lopetettu puristelasin valmistus 1960-luvun alussa, ei tehtaan tuotantoon juurikaan kuulunut lautasia.
 
Keskipakoisvalulla korvattiin ennen kaikkea puuttuva puristelasimenetelmä ja sen aiheuttamat puutokset tehtaan valmistamassa astiavalikoimassa, myös muut valmistusmenetelmien muutokset (Gemini-puhalluskoneet 1960-luvulla) vaativat joidenkin ennestään tuotannossa olleiden esineiden uudelleen suunnittelua. Uudelleenmuotoiltuihin esineisiin ja valmistusteknisiin muutoksiin vaikuttivat myös muoti (kokonainen lasiastiasto ruokalautasineen oli 1970-luvun uutuus), talouden suhdannevaihtelut (öljykriisi pakotti suomalaiset lasitehtaat supistamaan tuotantoaan: Riihimäen Lasi opetti 1976 käsityömäisen lasituotannon, Nuutajärven lasi keskittyi valmistamaan suuria sarjoja käyttölasia täysautomaattisilla puristelasikoneilla 1970-luvulla ja Iittalassa keskityttiin käyttölasin valmistuksen kehittämiseen ja valaisinlasiin, taidelasi-sanan käytöstä luovuttiin ja tuotteille määriteltiin tarkat muotoilulliset kriteerit 1970-luvun alussa.) Ultima Thulesta tehtiin uudelleenmuotoilulla kokonainen, muodikas lasiastiasto ruokalautasineen ja uusine jälkiruokakulhoineen (vuodesta 1978-eteenpäin) ja uudelleen muotoiltuna se täytti Iittalan tehtaan uudistetut muotoilukriteerit. Muutos kannatti, koska UT on ollut suosituin sarja Iittalan lasitehtaan historiassa.

 

 

 

Kommentit (0)

Vastauksesi