Miksi tuomiot rikoksista ovat suomessa niin lyhyitä?

Miksi tuomiot rikoksista ovat suomessa niin lyhyitä?

Miksi tuomiot rikoksista ovat suomessa niin lyhyitä? Puhutaan eritoten vakevemmista rikoksista kuten tapot ja murhat jne..Miks niitä ei yksinkertasesti vain pidetä siellä linnassa saamari pidempään? Mitä valtio siinä menettää, ei ainakaan rahaa jos tämä herra rikoksen uusii ja tappaa parikymppisen terveen, veroja maksavan nuorenmiehen? Todennäköisyys tällaisen rikoksen uusimiselle on kuitenkin kohtalaisen suuri...

Vastaus

Tuomioiden taustalla vaikuttaa erilaisia oikeuskäytäntöjä ja kunkin maan oikeuskulttuuri pitkälti määrittelee, minkälaisia tuomioita annetaan. Suomessa sovellettiin rikoslakia ankarasti aina 1970-luvulle asti, ja vankilat täyttyivät pikkurikollisista, jotka nykyään selviävät sakoilla, ehdollisella tai yhdyskuntapalvelulla. Ankarat rangaistukset pitivät vankiluvut suurina. Suomessa oli 1960-luvun puolivälissä yli 7 000 vankia, mikä oli asukasta kohti laskettuna eniten koko Länsi-Euroopassa. Tämän seurauksena kriminaalipolitiikkaa alettiin tietoisesti liberalisoida. Ensin höltyi tuomioistuinten rangaistuskäytäntö, ja pian uuden arvomaailman omaksuivat eduskunnan lainsäätäjät. Käännekohta oli vuosi 1972, jolloin aloitettiin rikoslain uudistaminen ja julkaistiin Kriminaalihuoltokomitean mietintö. Siinä pyrittiin erottamaan rangaistus ja tuomitulle annettava tuki toisistaan. Komitea suositteli ehdottomien vapausrangaistusten määrän vähentämistä ja voimavarojen kohdentamista sosiaalipalveluihin ja näin tapahtuikin. Sakkovangit, varkaat ja rattijuopot siirrettiin siviiliin. Vapautuneita vankeja alettiin tukea entistä voimakkaammin yrityksissä pysyä kaidalla polulla. Samalla ehdonalaisjärjestelmää lievennettiin ja lopulta luotiin vaihtoehtoisia rangaistusmuotoja. Tulokset näkyivät Suomen vankiluvun pienentymisenä. Uusi liberaali kriminaalipolitiikka henkilöityi 70-luvulla ennen kaikkea K.J. Långiin, Inkeri Anttilaan ja Patrik Törnuddiin, jotka kaikki olivat keskeisiä kriminaalipolitiikan vaikuttajia. Valaisevaa lisätietoa ja taustoja sekä oikeushistorian professori Jukka Kekkonesen mielipiteitä Suomen kriminaalipolittiikasta voit lukea lisää täältä:

http://www.ylioppilaslehti.fi/2000/12/01/kriminaalipolitiikan-norsunluut...

Tuomiota annettaessa on olemassa erilaisia laskutoimituksia jotka joko lieventävät tai koventavat tuomioita. Ns. leuteraatiossa (lieventämisperusteissa) otetaan huomioon mm. se, onko tekijä ensikertalainen onko aikaisempaa rikostaustaa, tekijän nuori ikä, syyntakeettomuus tai alentunut syyntakeettomuus, se auttaako aktiivisesti itse rikoksen selvittämisessä, osoittaako katumusta, ym. Nämä kaikki tekijät siis alentavat tuomiota, toisaalta kovennusperusteita ovat rikoksen törkeysaste, rikoksen uusiminen, jne. Laissa säädetyt rangaistusasteikot mahdollistaisivat nykyistä ankarampien rangaistusten määräämisen. Perustuslain mukaan tuomioistuimet ovat kuitenkin riippumattomia käyttäessään heille säädettyä tuomiovaltaa. Valtioneuvosto ei voi esimerkiksi ohjein tai määräyksin ohjata tuomioistuinten lain puitteissa tapahtuvaa toimintaa rangaistusten mittaamisessa tai ajokieltojen määräämisessä. Julkinen keskustelu ja yhteiskunnassa tapahtuva arvostusten muuttuminen vaikuttavat kuitenkin myös tuomioistuinten toimintaan seuraamusten ja niiden ankaruuden arvioinnissa ja saattavat siten muuttaa vähitellen myös oikeuskäytäntöä. Rangaistusten ankaruus on vain yksi tekijä rangaistusten yleisestävyyden syntymiselle eikä rangaistusten ankaroittamisella ole tutkimusten mukaan pitkäaikaista vaikutusta rikosten määrään. Suuri merkitys on valvonnan määrällä ja sen myötä kiinnijäämisriskillä.

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_554_2007_p.shtml

Monet kansalaiset, itsesi tavoin, ovat kuitenkin huolestuneita lievistä rangaistuksista. Onko oikein, että vuosia jatkuneesta lasten hyväksikäytöstä tai lapsen raiskauksesta tuomitaan ehdollista vankeutta? Tuoreet tuomiot ovat koetelleet kansan oikeustajua. Samoilla linjoilla on mm.Lapin yliopiston rikosoikeuden professori Terttu Utriainen. Utriaisen mukaan tuomiot määrätään usein niin, että ne haittaavat mahdollisimman vähän rikoksen tekijän myöhempää elämää. Ongelmallista on, että tuomareita koulutetaan välttämään ankaria rangaistuksia, jotta vankiluvut pysyisivät mahdollisimman alhaalla.

http://www.edilex.fi/content/asiasanat/?letter=R&title=Rangaistus&word=w...
http://www.oikeus.fi/uploads/ev6wk.pdf
http://yle.fi/aohjelmat/atalk/arkisto/id80716.html

Suomea voi hyvällä omatunnolla kutsua oikeusvaltioksi, kun sitä verrataan moniin muihin maihin. Suomessa on enemmän käytössä ns. terapeuttinen rangaistusteoria, jossa rikollisuus nähdään yhteiskunnan sairautena. Teorian mukaan rangaistuksen tehtävä on ensisijassa rikollisen parantaminen paremmaksi ihmiseksi. Teorian ihmiskäsitys on varsin ihanteellinen. Se näkee rikollisuuden yhteiskunnan syynä ja näin liu’uttaa varsinaiselta tekijältä vastuuta pois. Vankilaan pistämisen sijasta teoria ehdottaa rikollisen parantamista terveeksi muilla keinoilla. Niin kansalaisten kuin monen lainoppineenkin mielestä maamme oikeusjärjestelmää olisi kuitenkin hyvä jossain seikoissa muuttaa ja tuomioita yhdenmukaistaa. Eripuolilla Suomea samasta rikoksesta langetetaan eripituisia tuomioita. Esimerkkinä on jo tästä ilmiöstä nähdyt erot mm. raiskaustuomioissa. Oudolta vaikuttaa myös se, että väkivaltarikoksesta tai pedofiliasta voi saada paljon lievemmän tuomion kuin talousrikoksista.

http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2002/20020044.pdf
http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2002/20020044.pdf
http://www.mtv3.fi/rangaistukset/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rikos
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_rikoslaki

Kommentit (0)

Vastauksesi