Miksi Suomessa vietetään joulua jo aattona?

Miksi Suomessa vietetään joulua jo aattona?

Miksi Suomessa vietetään joulua jo aattona? Missä muualla on tällainen tapa? Eikö joulua pitäisi viettää kaiken järjen mukaan vasta 1. joulupäivänä?

2 vastausta

Suomalainen tapa viettää joulua jo aattona ei ole kovinkaan poikkeuksellinen ja se on kansainvälisesti yleistymässä. Perinteinen kirkollinen tapa laskea aikaa on sellainen, että sunnuntaita tai juhlapäivää edeltävä ilta lasketaan pyhään kuuluvaksi. Taustana tässä on Raamatun luomiskertomus: ”Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä”. Juutalaiset ovat tämän mukaisesti aina aloittaneet juhlallisesti sapattinsa (lauantai) vieton perjantai-iltana. Samaan perinteeseen liittyy myös Yleisradio kun se välittää lauantaisin ja pyhäpäivien aattona nauhalta kirkonkellojen soittoa kello 18 aikaan.

Ilta kuuluu oleellisesti seuraavan yön yhteyteen. Vakiintuneen kristillisen näkemyksen mukaan – tälle ei ole varsinaisesti ole selvää raamatullista tukea – Jeesus syntyi yöllä ja siksi jouluyötä 24.-25.12. on pidetty erityisen pyhänä. Kansanperinteessä tähän aikaan ja yöhön liittyy monia kansainvälisesti laajasti levinneitä uskomuksia: kotieläimet puhuvat, lähteet muuttuvat viiniksi jne. Jouluyötä on myös pidetty otollisena erilaisten enteiden tarkkailulle ja tulkinnalle. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että joulua on sangen pitkään pidetty samalla uuden vuoden alkuna. Monet tällaiset uskomukset ovat sinänsä muuta kuin kristillistä alkuperää.

Suuren juhlan kiireelliset valmistelut (siivous, ruokien valmistaminen, kuusen hankkiminen ja koristelu, jouluseimen kokoaminen ym.) ovat jatkuneet aattopäivään asti. Kun valmistelukiireet ovat ohi ja hämärä laskeutuu, on kaikki psykologiset edellytykset tuntea erityisen voimakkaasti juhlan tunnelma.

Varsin yleinen on käytäntö aloittaa joulun vietto aaton juhlallisella yhteisellä aterialla. Erityisen vahva perinne tämä näyttää olevan Puolassa ja Liettuassa, jossa juhlan vietto tavataan alkaa ensimmäisen tähden ilmestyttyä taivaalle. Ateriaan kuuluu ruoan ohella toivotuksia, rukouksia ja ehkä yhteistä lauluakin. Perinteen muodostumista ei ole ehkäissyt sekään seikka, että jouluaatto oli 1960-luvun loppupuolelle asti roomalaiskatolisessa kirkossa ankara paastopäivä, jolloin mm. lihan syöminen oli kokonaan kielletty.

Roomalaiskatolisen kirkon perinne on, että jouluna on vietetty kolme kertaa messua (eli ehtoollisjumalanpalvelusta): ensimmäisen kerran keskiyöllä, toisen kerran aamulla ja kolmannen kerran päivällä. Pääjumalanpalvelus on periaatteessa ollut joulupäivänä, mutta käytännössä suosituin on ollut yömessu. Matka siihen on alkanut aattona, alppialueilla se on usein tehty soihtuja tai kynttilöitä kantaen. Joissakin maissa on ollut tapana soittaa kirkonkelloja tai ammuskella ilmaan kokonainen tunti ennen yömessun alkua. Uskonpuhdistuksen kirkoissa luovuttiin yleisesti joulun yömessusta (reformoiduissa kirkoissa alkuaan koko joulustakin) ja ensimmäinen joulujumalanpalvelus siirrettiin aattoon, joskus jo aamupäivälle. Meikäläisissä joulukorteissa usein kuvattu jouluaamun varhainen jumalanpalvelus on ollut luonteenomainen nimenomaan Suomelle ja Ruotsille. Luterilaisissa naapurimaissamme (Norja, Viro) ja Tanskassa sellaisen vietto on käynyt harvinaiseksi viimeisen sadan vuoden aikana. Sen sijaan näissä maissa suurimmat joulunajan kirkkotilaisuudet on pidetty jouluaaton iltapäivinä. Myös Suomessa ja Ruotsissa on havaittavissa sama kehityssuunta, sillä ainakin suurimmissa kaupungeissa suurilukuisin seurakunta on viime vuosina ollut koolla nimenomaan aattoiltapäivinä. Kaikki Helsingin luterilaiset seurakunnat eivät viime vuosina edes ole järjestäneet jouluaamun varhaisia jumalanpalveluksia. Sen sijaan jouluyön jumalanpalvelukset ovat viime vuosikymmeninä yleistyneet kaikkialla myös luterilaisissa kirkoissa. Toisaalta voi myös todeta, että roomalaiskatolisissa maissa on ryhdytty järjestämään aattoiltapäivänä ns. perhemessuja, joiden raamatuntekstit ja rukoukset liittyvät selvästi jouluun eivätkä adventtiin. Monin paikoin myös roomalaiskatoliset jouluyön messut alkavat jo useita tunteja ennen perinteistä ajankohtaa, keskiyötä.
Myös ortodoksisessa kirkossa jouluaattoa vietetään vain tälle päivälle ominaisin jumalanpalveluksin.

Monet tekijä vaikuttavat siihen, että kotien joulunviettoperinteet ovat jatkuvan muutoksen alla. Ihmiset liikkuvat paikkakunnilta toiselle ja perustavat perheitä yli kulttuuri- ja uskontorajojen niin että myös kotien juhlaperinteet täytyy sovittaa uudelleen. Jouluaaton osakseen saama painotus johtuu tietysti suuresti myös työlainsäädännöllisistä tekijöistä: onko se normaali työpäivä vai kokonaan tai osittain vapaa.

Joulua pidetään nykyään perheen, kodin ja lasten juhlana, jossa osallistuminen seurakunnan yhteisiin jumalanpalveluksiin on vain vain vapaaehtoinen täyte. Näin ei aina ole suinkaan ollut, vaan aikaisemmin kyseessä oli nimen omaan kirkon ja seurakunnan juhla. Tapa jakaa joululahjoja, jotka tietysti ennen olivat paljon vaatimattomampia kuin nykyään, yhdistyi jouluun uskonpuhdistuksen myötä. Ennen (pienten) lahjojen jakaja oli pyhä Nikolaus, jonka päivä oli joulukuun 6. Uskonpuhdistajat suhtautuivat nihkeästi pyhimysten kunnioittamiseen ja halusivat lapsille opetettavan, että lahjojen jakaja oli Kristus-lapsi eikä mikään pyhimys. Aikojen kuluessa - lähinnä 1800-luvulla - myös roomalaiskatoliset ovat vähitellen siirtyneet jakamaan joululahjat jouluna. Nikolaus-perinne elää tunnetusti vahvimpana hollanninkielisellä alueelle.

Joulunvieton siirtyminen kirkosta kotiin on epäilemättä myös myötävaikuttanut siihen, että aatto mielletään juhlan kohokohdaksi. Tämä muutos on yleinen ja havaittavissa monissa maissa. Kirkot taas ovat joulujumalanpalveluksiaan aikaistaessaan mukautuneet seurakuntalaisten ilmeiseen tarpeeseen. Esim. Saksassa (ainakin lasten) joulun kohokohta, lahjojen jako, tapahtuu yhä useammin aattona. Muutosta on perusteltu sillä, että lapset muuten menettäisivät jännittyneisyyttään yöunensa.
Englanninkielinen wikipedia (http://en.wikipedia.org/wiki/Christmas_Eve ) esittää seuraavan luettelon maista, joissa lahjat jaetaan pääasiallisesti jouluaattona: Saksa, Itävalta, Sveitsi, Suomi, Ruotsi, Argentiina, Tanska, Unkari, Islanti, Latvia, Puola, Norja, Portugal, Quebec (ranskankielinen Kanada), Romania ja Uruguay. Saman lähteen mukaan tämä on tapana myös Englannin hovissa, vaikka muuten Brittiläisen kansanyhteisön maissa joulupäivä onkin etusijalla tässä mielessä.

KIRJALLISUUTTA:

Fuchs, Guido
Heiligabend : Riten, Räume, Requisiten. - Pustet, 2002.

Blackborn, Bonnie & Holford-Strevens, Leofranc
The Oxford Companion to the Year. - Repr. - Oxford University Press, 2003.

Wolf, Helga Maria
Das neue Brauchbuch. - Österreichischer Kunst- und Kulturverlag, 2000.

Becker-Huberti, Manfred
Lexikon der Bräuche und Feste. - Herder, cop. 2000.

Bringéus, Nils Arvid
Årets festseder. - LT, 1976.

Weiser, Francis X.
Handbook of Christian Feasts and Customs. - 8. pr. - Harcourt, cop. 1958.

Kommentit (0)
23.12.201509:56
559
9

Ehtookellojen soitto lauantaina kello 18 (myös läheisen kirkon tapulista nämä kuuluvat joka lauantai) kertoo myös arjen ja työnteon päättyneen ja pyhän vieton alkaneen. Tämä juontaa juurensa aikaan kun töitä tehtiin lauantaihin ja kello 18 saakka. Myös marketit sulkeutuvat ja monet muutkin palvelut päättyvät lauantaina kello 18.

Kommentit (0)

Vastauksesi