Miksi suomen kielen kirjoittaminen ei ole eriytynyt lausumisesta?

Miksi suomen kielen kirjoittaminen ei ole eriytynyt lausumisesta?

Jos kirjoitetulla suomella kerran on historiaa 1500-luvulta alkaen, miksi suomen kielessa edellen kaikki kirjaimet ja tavut vastaavat johdonmukaisesti tiettyjä äänteitä? Melkein kaikissa vanhemmissa, tutuissa kielissä kielen lausuminen on lähtenyt omille urilleen ja erilleen kirjoitusasusta (esim koko Old English---> Nykyenglanti; esim ruotsin ä-kirjaimen lausunta tai "sk" kirjainten lausuminen "sko" vs. "skola"). Onko siten odotettavissa, että ennen pitkää suomella syntyy samanlainen kehitys?

4 vastausta
15.03.201917:32
1033
4

Vastaus lienee yksinkertaisesti se, että suomea alettiin laajasti käyttää uskonnollisen kirjallisuuden lisäksi verraten myöhään, 1800-luvun myötä. Samanaikaisesti alkoi tai ainakin syveni myös kielen akateeminen tutkimus. Ei ollut mitään syytä kirjoittaa eri tavalla kuin lausutaan. Mahdollisissa kiistatilanteissa jokin oppineiden elin on sitten antanut ohjeita.

Kommentit (1)
Pitää heti kommentoida omaa juttua. Kysyjä mainitsee ruotsin- ja englanninkielen tavat.... Pitää heti kommentoida omaa juttua. Kysyjä mainitsee ruotsin- ja englanninkielen tavat. Kummallakin on tietenkin omat juurensa. Varmaan ruotsiakin kirjoitettaisiin säännönmukaisemmin, jollei kirjoitettu traditio olisi vanhempaa kuin meillä. Norjaa kirjoitetaan hieman foneettisemmin ehkä kansallishenkisistä syistä. Englannin kielellä on taas oma historiansa. Ensimmäiset kirjanpainajat tulivat Alankomaista ja toivat oman kielensä kirjoitusasusta mausteita mukanaan. Esim. sen että diftongi-ai kirjoitetaan pelkällä i-kirjaimella (hollannissa kai nykyään kirjoitetaan ij - kirjoitusasu vastannee keskiaikaista ääntämyst, mutta en ole kielitieteilijä). Onko pelkoa puhutun ja kirjoitetun erkaantumisesta meillä? Ei mielestäni nykymenolla. Yleensähän kansa melko orjallisesti kirjoittaa lainat meidän järjestelmämme mukaan. Ja kielitoimisto antaa maltillisia ohjeita. Mitkä sanonnat hyväksytään yleiskieleen, on taas eri asia, kuin kirjoitusasu.
15.3.2019 18:11 Eero Tuominen 1033
15.03.201920:42
9264
3

Liitteenä on viite artikkeliin, jossa on loistava kuvaus siitä miten pitkä on englannin kielen oikeikirjoituksen historia, ja miten monessa vaiheessa alkuaan ihan hienosti laadittu oikeinkirjoitus on pikkuhiljaa vikaantunut.

Suomen kielen oikeinkirjoituksne historia on niin lyhyt ettei siihen mahdu näin paljon vaiheita. Englannin oikeinkirjoitus on myöskin ehtinyt jämähtää muotoon, jota ei enää voi muuttaa koska englantia käytetään maailmassa niin paljon, että muuttaminen aiheuttaisi enemmän harmia kuin siitä olisi hyötyä.

Poimin tähän artikkelista muutamia herkullisia yksityiskohtia:

Ensinnäkin oikeinkirjoitus on alkuaan suunniteltu samalla yksi äänne, yksi kirjain -periaatteilla kuin latinan oikeinkirjoituskin. Tosin jo latinan aakkostoon otettiin mukaan myös sellaisia kirjaimia, jotka tarvittiin lainasanojen kirjoittamiseen, mutta eivät olleet latinan kielen omia äänteitä. Mutta periaatteessa siis englannin oikeinkirjoitus on alkuaan (ensimmäisellä vuosituhannella ajanlaskun alun jälkeen) vastannut kielen ääntämistä. Sitten alettiin horjua.

Ensiksi huomattiin, että aakkostoon tarvitaan muitakin kuin latinan kirjaimia, ja näitä muita kirjaimia lainattiin muista kielistä. Mutta nämä lisäkirjaimet eivät oikein vakiintuneet, mikä siksi että ne muistuttivat liikaa jotain latinan kirjainta, mikä jostain muusta syystä.

Sitten normannit valloittivat englannin ja maata hallittiin pitkään ranskaksi.Vain rahvas käytti englantia, ja murteet senkun kirjavoituivat.  Kun sitten ranskalaisista päästiin eroon ja voitiin taas käyttää englantia hallintokielenä, ääntäminen oli sillä välin muttunut. Kirjoitusasu vaan ei pysynyt muutosten perässä, koska kirjoitusasua ei alkuaankaan ollut tarkoitettu rahvaan käyttöön. Täytyihän valtaa pitävien osoittaa hienostuneisuuttaa, joten oikeinkirjoitukseen omaksuttiin ranskalaisia vaikutteita sen sijaan että oltaisiin tehty ryhtiliike ja muokattu kirjoitusasu puhekieltä vastaavaksi. Kuka nyt haluaisi rahvaaan kieltä korostaa. Oikeinkirjoitus kylläkin jonkin verran standardisoitui, mutta kansliakäyttöön, ei kansan kielenä.

Sitä mukaa kun kirjoitustarve yleistyi (ja nyt ollaan vielä ajassa jolloin kirjoja ei vielä painettu millään tekniikalla vaan kaikki kirjoitettiin ja kopioitiin käsin), eri kirjureilla oli eri tapoja ja tyylejä nopeuttaa työtään. Sanakirjojakaan ei vielä ollut saatavilla, joten mallia ei varsinaisesti ollut. Niinpä kirjoitusasu vaihteli paljon. Samaan aikaan ääntämys jatkoi muuntumistaan. Vokaalit siirtyivät suun takaosasta etuosaan ja ylemmäs yms. Ei ollut ketään joka olisi voinut paimentaa kirjoitusasun pysymään näiden muutosten perässä.

Renesanssin aikana englantilaiset olivat jo lukutaitoisempia kuin ennen ja kun klassinen latinan- ja kreikankielinen kirjallisuus oli ihanteena, alettiin niistä taas ottaa mallia myös kirjoitukseen. Joitakin sanoja alettiin kirjoittaa muodoss,a joka muistuttaa lähdekielen kirjoitusasua, ymmärtämättä että siinä rikottiin englannin kielen omia sisäisiä lakeja. Ja sitten vielä tulkittiin lähdekielen sanojen historiaa väärin. Englannin sanojen oikeinkirjoitukseen alkoi tulla mukaan ihan tarpeettomia kirjaimia.

Kirjapainon yleistyminen johti taas uusiin muutoksiin. Yksi isoimmista oli eräiden konsonanttien putoaminen pois englannin aakkostosta ihan vaan sen takia että ensimmäiset laitteet tilattiin muualta kirjasimineen, ja laitteiden ja kirjasinten mukana tuotiin myös latojia, joilla oli omat tapansa latoa omien kieltensä tekstejä.

1500-luvulla lopulta alettiin tajuta että oikeinkirjoitus oli melkoinen sekasotku ja tehtiin yritys oikaista asiaa. John Hart julkaisi kirjan The Opening of the Unreasonable Writing of our Inglish Toung. josta tuli hyvin suosittu. Muutokset eivät kuitenkaan onnistuneet juurtumaan. Se ei vastannut murteiden kirjoa, mikä olisikin vaatinut laajan tutkijajoukon taakseen. Se oli yksittäisen ihmisen hanke ilman kuninkaan, valtionhallinnon ja oppineiden tukea. Muitakin uudistushaluisia ooli, mutta ehdotukset olivat ristiriitaisia.

Ja niin edelleen. Ihan koko juttua en jaksa referoida. Mutta jos vaan kielitaito riittää, niin kannattaa lukea tarkkaan läpi koko hirtehisen hauska tarina.

Ruotsin, norjan ja tanskan oikeinkirjoituksesta voisin vielä lisätä, että Tanskassa on tietoisesti standardoitu kieltä jopa niin voimallisest, että vanhat murteet ovat kadonneet. Olettaisin että myöskin kirjoitusasu on standardoitu. Ruotsissa puolestaan ei ole kieltä koskaan yritetty standardoida, mutta kirjoitusasua on hieman yritetty paimentaa. Silti siinä vilistää lähes yhtä pahoja ristiriitaisuuksia kuin englannin oikeinkirjoituksessa. Norja on ihan oma lukunsa. Norjahan oli pitkään Tanskan vallan alla, jolloin kaikki tärkeiksi katsotut tahot kuten lainsäädäntö, oikeuslaitos, virastot, kulttuurikerma ja talousvaikuttajat käyttivät vain tanskan kieltä ja tanskan kirjoitusasua. Norjaa pidettiin maalaisena, moukkien kielenä. Norjan itsenäistymisen jälkeen osa norjalaisista halusi palauttaa norjan kielen oikeaan asemaansa, mutta siitä yrityksestä on jäljellä vain kaksi kilpailevaa oikeinkirjoitusta: bokmål, joka perustuu tanskan oikeinkirjoitukseen (mutta on norjan kieltä varten muokattu versio), ja nynorsk, johon otettiin vaikutteita vain oikeaoppisina pidetyistä lounais-Norjan murteista, joten se ei saanut suosiota koko Norjassa. Niinpä norjalaislapset joutuvat raasut opettelemaan koulussa kaksi eri kirjoitusasua omalle äidinkielelleen, ja virkamiehet joutuvat palvelemaan kansalaisia kummallakin kirjoitusasulla. Puhuttuun kieleen tämä ei vaikuta, eikä Norjan eduskuntaan. Lait julkaistaan edelleen pääsääntöisesti vain bokmål-asussa. Perustuslaista on kumpikin versio, mutta esimerkiksi kielilaki, joka määrittelee pelinsäänöt, on julkaistu vain bokmål-muodossa.

Kommentit (0)
17.03.201917:46
9264
3

Itse asiassa tuon kirjoittamani pitkän selostuksen muiden kielten oikeinkirjoitusten historiasta voisi tiivistää sanomalla että suomenkielen oikeinkirjoitus on alunperinkin tarkoitettu koko kansaa varten, jos nyt ei ihan kansan käyttöön heti alussa, niin kansanvalistukseen kuitenkin. Englannin oikeinkirjoitus on syntynyt hallitsijoiden käyttöön ja vasta paljon myöhemmin laajentunut kansan käyttöön. Silloin kun suomea alettiin kirjoittaa, halllitsijoilla täällä oli jo ruotsin kieli (ja muitakin), ja oppineilla latina. Suomen kielen oikeinkirjoitus tehtiin palvelemaan ihan eri tarkoitusta, eikä se ole missään vaiheessa myöskään erkaantunut yhteydestä kansaan laajemmin. Murteista sitä on yritetty pitää erillään, mutta vaikka murteille on pitkin matkaa nyrpistelty, niin tarkoitus on kuitenkin ollut koko ajan palvella kommunikaatiota kaikkien suomalaisten kesken. Monessa kielessä historia on alkanut ihan eri olosuhteissa.

Kommentit (1)
Niin, kestihän se, jos Agricolasta aletaan, joitakin vuosisatoja saavuttaa vakiintunut k... Niin, kestihän se, jos Agricolasta aletaan, joitakin vuosisatoja saavuttaa vakiintunut käytäntö oikeinkirjoitukseen. Alkuunhan ei ollut johdonmukaisesti periaatetta yksi äänne, yksi merkki. Agricolakin otti tradition puuttuessa mallia muista kielistä. Tekstejähän löytyy netistä helposti, joten kukin voi todeta. Käytäntö oli pitkään horjuvaa. Mutta oikeassa on Telttu Ella, että koko kansan käyttöön kirjoitettu kieli oli tarkoitettu. 1800-luvulla saatiin suomen kielen professori Aleksanterin Yliopistoon ja suomi sitten viralliseksikin kieleksi. Suunnilleen yhtä jalkaa eneten kansan sivistystason ja kirjoituksen paraneminen piti jälkimmäisen ajan tasalla.
17.3.2019 21:54 Eero Tuominen 1033
21.03.201908:59
3535
2

England oli alunperin Yngland (nuori maa), on ollut myös muoto Ingland (Shakespeare on tätä käyttänyt). Nykyään se on England vaikka lausutaan ingländ. Suomessa silti sanotaan englanti, muttei inglanti. Löytyyhän näitä.

Kommentit (0)

Vastauksesi