Miksi sanotaan "laiskottaa" eikä "laiskoittaa"?

Miksi sanotaan "laiskottaa" eikä "laiskoittaa"?

Perussääntönä on, että jos kantasana on kaksitavuinen ja A-loppuinen, i tulee "oitta-muodossa". Sana "laiska" ei kuitenkaan toimi näin.

3 vastausta

Olet aivan oikeassa kielioppimme perussäännön suhteen. -Ottaa ja -oittaa -loppuisten verbien problematiikka suomen kielenssä on kuitenkin niin monimutkainen,  perussääntö ei riitä aivan kaikissa tapauksissa. Lisäsäännöt määräärääävät lisäksi, että verbi on ilman i-tön seuraavissa tapauksissa:

1) Verbin rinnalla on sekä a/ä- että o/ö-loppuinen kanta.

hajottaa – hajo-ta tai haja- (esim. hajallaan)
irrottaa – irro-ta tai irra- (esim. irrallaan)

2) Verbin rinnalla ei ole mitään muuta samakantaista sanaa, verbi on kuvaileva (deskriptiivinen), sävyltään arkinen, tai se on muuten vakiintunut i:ttömäksi (sillä on esimerkiksi joskus ollut arkinen sävy).

hoilottaa (kuvaileva)
häämöttää (kuvaileva)
kehottaa (ei samakantaista sanaa)
kurkottaa (ei samakantaista sanaa)
pilkottaa (ei samakantaista sanaa)
retkottaa (kuvaileva)
laiskottaa (vakiintunut

Kommentit (0)
05.05.201710:50
7558
101

Verbistä "laiskoittaa" tulee ainakin minulle mieleen muuta kuin että tuntuu laiskalta eikä huvittaisi tehdä töitä. Se voisi tarkoittaa jonkin työmaan täyttämistä laiskoilla ihmisillä tms. Johtopääte "-oittaa" siis liittyy luontevimmin siihen, että tuotetaan sanan alkuosan tarkoittamaa asiaa johonkin.

Sen sijaan verbi, jolla ilmaistaan halua tai taipumusta tiettyyn asiaan, muodostetaan pykälää jäykemmällä sanavartalolla. Tämän säännön tarkentamisyritys tuntuu tosin törmäävän vastaesimerkkien tuottamiin hankaluuksiin, tekipä sen niin tai näin.

 

Kommentit (0)
05.05.201712:38
13652
79

Taustoja selvittää paremmin Kielikellon uudempi artikkeli.

Kommentit (0)

Vastauksesi